Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kasvissyöjän ennenaikainen joulu


Viime sunnuntaina oli kirjaimellisesti kasvissyöjän ennenaikainen joulu. Menin hyvää aavistamatta lähialepaamme ostamaan lounasta. Olin varautunut syömään  taas sen saman tutun kasviskiusauksen, joka on niitä harvoja kasviseineksiä, mitä on pystynyt ostamaan pienestä Alepastamme. Marssin eineshyllylle ja kuinka ollakaan, kasviskiusauksen viereen oli ilmestynyt Vege pizza. Naamani vääntyi melkoiseen hymyyn, kun havaitsin, ettei pizza ole pelkästään kasvis vaan myös vegaaninen. Sitten huomasin, että hyllylle oli ilmestynyt myös muun muassa vegaaninen makaroonilaatikko, vegaanisia karjalanpiirakoita, vegaaninen riisipuuro ja vegaanisia "lihapiirakoita". Melkein hypin ilosta. Kasviseinesten alla oli iso kyltti; tästä hyllystä kasvisruokaa. Tässä postauksessa arvioin joidenkin vege-einesten maun.



Vege Pizza
(Saarioinen)

Vege Pizzan herkuttelin kotiin tultuani saman tien. Mielestäni pizza oli tosi maukas ja sopivasti maustettu. Plussaa pizza saa siitä, että siinä oli päällä vegaanista juustoa, jota ei edes maista maidottomaksi. Pizza on tuskin kovin terveellinen, mutta vastapainoksi söin ison annoksen itusalaattia.

Kouluarvosana makukokemukselle: 8 
Kalorimäärä: 440 kcal (vastaavan jauhelihapizzan kalorimäärä 500 kcal)
Eineksen hinta: 1,75 €



Karjalanpiirakat
(HoviRuoka)

Iltapalaksi nautin kaksi vegaanista karjalanpiirakkaa keiju-margarinillä. Piirakat olivat mielestäni aivan yhtä hyviä kuin maitoon leivotut riisipiirakat.

Kouluarvosana makukokemukselle: 9
Kalorimäärä: 202 kcal/100 g (vastaava maitoon leivotun piirakan kalorimäärä 240 kcal per 100 g)
Eineksen hinta: 1,08 € (4 kpl)


Makaronilaatikko
(HoviRuoka)

Seuraavana päivänä vegaanieinesten maistelu jatkui ja pakko oli tietysti maistaa myös vegaanista makaronilaatikkoa. Minun on kuitenkin rehellisyyden nimissä tunnustettava, että tämän ruoan isoa fania minusta ei tullut, sillä eines oli melko mauton ja jätti raskaan olon. Jos tätä jatkossa ostan, niin minusta siitä riittää hyvin kahteen ruoka-annokseen. Makaronilaatikon plussa on se, että se sisältää paljon runsasproteiinista seitania.

Kouluarvosana makukokemukselle: 6
Kalorimäärä; 165 kcal/ 100 g
Eineksen hinta: 2,09 €


Maidoton Riisipuuro
(HoviRuoka)

Kävin seuraavana päivänä TAAS Alepassa ostoksilla ja nappasin tällä kertaa ostoskärryyn mm kookosmaitoon valmistetun riisipuuron. Tämä puuro on oikeasti einekseksi ihan mielettömän hyvää. Vaikka puuro maistuu hyvältä sellaisenaankin, ripottelin puuron päälle kanelia ja stevia-sokeria. Puuron kanssa söin ruisleivän vegaanisella juustolla, jota muuten on vihdoin myytävänä myös lähialepassani. <3

Kouluarvosana makukokemukselle: 9 1/2
Kalorimäärä: 93 kcal/100 g (maitoon valmistetun riisipuuron kalorimäärä vastaavasti 100 kcal)
Eineksen hinta: 1,7 €



Aseman VegeMöttönen sweet-chili
(Helsingin Makkaratehdas)

Iltapalaksi herkuttelin Aseman VegeMöttösen, jonka kanssa sopii erinomaisesti mielestäni jokin kevyt keitto. VegeMöttönen on nimittäin erittäin kaloripitoinen pläjäys. Itse möttönen on mielestäni hyvää, vaikken yleensä tykkää syödä uppopaistettuja ruokia. Valitsemani luomu sipulikeitto taas ei ollut järin maukasta, enkä ostaisi sitä uudelleen. Varmasti kaupasta löytyy parempia vegaanisia keittoja VegeMöttösen kanssa herkuteltavaksi.

Pakko kertoa, että möttönen aiheutti minulle lieviä vatsan väänteitä. Oma vatsani on nimittäin aika herkkä rasvaisille jutuille. Kannattaa siis olla varovainen möttösten kanssa, jos vatsasi on herkkä!

Aseman VegeMöttönen

Kouluarvosana makukokemukselle: 7 1/2
Kalorimäärä: 271 kcal/100g (lihapiirakan kalorimäärä vastaavasti 260 kcal)
Eineksen hinta: 2,98 €

Itsehän en ole varsinaisesti vegaani, mutta valitsen vegaanisen vaihtoehdon, jos sellainen on tarjolla. Ajattelen, että jos minulla on mahdollisuus valita tuote, minkä tuottaminen ei ole edellyttänyt eläinten kärsimystä, miksen valitsisi sitä? On hienoa seurata miten vegaanisten valintojen tekeminen helpottuu kokoajan. Vegaaniset tuotteet eivät ole vain vegaaneille, vaan kenelle tahansa, joka haluaa edistää eläinten hyvinvointia omilla valinnoillaan edes silloin tällöin. Yksikään teko ei ole turha, vaan edistää ruoantuotannon eläin- ja ilmastoystävällisyyttä kannustaen yrityksiä kehittämään hyödykkeitä, joiden tuotannossa eettisyys on otettu huomioon.

Kävin muuten viime viikonloppuna Helsingin Aleksanterinkadun joulukadulla ja erään silmälasiliikkeen (joka on heti Marimekon myymälän vieressä) ikkunassa on ihana rottateema. Kyseisessä kuvassa näkyvät kaksi valkoista ja yksi ruskea rotta ovat aivan kuin omat kesyrottani Sauli Simo ja Kalle. <3 <3 <3

Eläinystävällistä joulun odotusta!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Hyvää "pimeää perjantaita"

Wikipedian mukaan 25.9 on ainakin vuodesta 2005 lähtien ollut vuoden kiireisin shoppailupäivä Yhdysvalloissa. Black Friday:tä vietetään heti kiitospäivän jälkeisenä päivänä juuri ennen joulukuuta, mikä on ideaali ajankohta houkutella asiakkaita alehyllyjen äärelle. Monia vuosia kaupat venyttivät "pimeänä perjantaina" aukioloaikojaan aina kuuteen asti illalla, mutta vuonna 2012 ostamisen ilon päivä vietiin uudelle tasolle, kun monet suuret tavaratalot, kuten Best Buy, Macy's ja Bealls ryhtyivät pitämään ovia auki aina puoleen yöhön asti. Nykyään osa kaupoista ottaa varaslähdön pimeään päivään ja pitävät ovet auki myös kiitospäivänä. Johan oli jo aikakin!

Pimeää päivää ei onneksi kuitenkaan juhlita pelkästään Yhdysvalloissa, vaan perinne on levinnyt ympäri maailmaa. Koska globaali trendi on se, että kuluttaminen muodostaa yhä suuremman osan ihmisenä olemisesta, on mielestäni erittäin positiivista, että kyseistä päivää ollaan vihdoin alettu viettää myös Suomessa. Black Friday:tä ovat mainostaneet aktiivisesti ainakin Stockmann, Tokmanni, Kampin keskus ja Rajala. SÄÄSTÄ jopa 20 % rohkaisee sivuillaan Stockmann. Tokmanni sen sijaan lupaa, että kun ostokset tekee 25.11 - 31.12, saa laskun tililleen vasta maaliskuussa 2017. Loistavaa! Huolettomuus on nyt vähintäänkin taattu, kun edes laskun maksamisesta ei tarvitse murehtia ainakaan heti. Tämä on sitä yhteiskunnan tasa-arvoa, kun turhan krääsän ostaminen on tehty mahdolliseksi tässä ja nyt, oli rahaa tai ei. Kiitos markkinatalous!

Kehotan siis kaikkia marssimaan tavarataloihin metsästämään alennuksia, joita ostamalla voi säästää rahaa johonkin mitä oikeasti tarvitsee. Jos et kuitenkaan viitsi rasittavan työpäivän jälkeen rynniä keskustan ihmisvilinässä, niin ei hätää. Lähtökohtaisesti kaikkia pimeän perjantain tuotealennuksia voi ostaa myös nettikaupoista. Tämä voi itse asiassa olla jopa tehokkaampaa kuin ostosten tekeminen paikan päällä, koska sinulla ei mene aikaa matkustukseen, vaan voit tämänkin ajan käyttää hyödyksesi shoppailemalla. Ostan Itselleni Tokmannin alennuksista ainakin muovisen joulukuusen (koska oikea joulukuusihan sotkee asunnon), revontulijouluvalot (koska minulla ei älypyhelimeltani ole aikaa tuijotella taivaalle) ja Hyundai-raivaussahan, minkä aina olen halunnut.

"Ainoa huolenaiheeni" Black Friday -vieton osalta on se, että kuulin kauppojen alennusten saaneen jotkut ihmiset niin ostohimoisiksi, että rynniessään kauppakeskuksien aletiskeille, ihmiset ovat tönineet toisiaan Pohjois-Amerikassa ja Etelä-Afrikassa. Pitäisiköhän napata Tokmannille mennessä mukaan sateenvarjo eteisestä, niin pystyn tarpeen vaatiessa selättämään kilpailijani?

On se hienoa, että ihmiskunta voi ostamisen kautta olla yhtä suurta perhettä iloine ja suruineen. Pankki- ja luottokorttejaan vinguttavat markkinatalouden lapset tuudittavat koko ihmiskunnan tavarataivaaseen, jossa pimeyden keskelläkin paistavat led-valot ja kuka tahansa voi olla yksi muista, mutta samalla vähän parempi kuin muut.

Kiitos Amerikka. Kiitos markkinatalous
ja tavaratalo Sokoksen sanoin "löydä itsesi",
mutta mieluiten ostoshyllyjen välistä. ;)



Kuva: Pixabay.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Mikä tekee minut onnelliseksi?


Milloin olen ollut elämässäni onnellisin? Tämä on kysymys, jonka tannoin itseltäni kysyin. Suurin osa ihmisistä tavoittelee jollain tavalla onnellista elämää. Onnellisuus on kuitenkaan harvoin itsestään selvää, koska elämässä tulee vaikeuksia vastaan aika usein... Tai näin on ollut ainakin omassa elämässäni. :) Kuitenkin iän myötä, minusta on tullut onnellisempi, koska olen oppinut suhtautumaan vastoinkäymisiin rennommin. En enää niin herkästi ajattele, että jokin asia olisi maailmanloppu. Tiedän, että ikävistäkin jutuista pääsee oikealla asenteella yllättävän hyvin yli.


Teini-ikäisenä (ja välillä vieläkin :D) yritin ratkaista elämässäni eteen tulevia vaikeuksia analysoimalla niitä. Välillä myös sorruin eräänlaiseen negatiivisuudessa rypemiseen. Elämänkokemus on kuitenkin opettanut, että joskus paras tapa reagoida hankaluuksiin on vain antaa niiden olla ja todeta, että "ikävä juttu, mutta tälle asialle en voi mitään" ja keskittyä sitten positiivisiin juttuihin. Joskus käy myös niin hyvin, että kun asian jättää "hyllylle", niin seuraavan kerran kun sitä ajattelee, se ei tunnu enää niin isolta. Itselleni negatiivisten asioiden sikseen jättäminen oli silti varsinkin teininä tosi vaikeaa. Olen nimittäin aika ratkaisukeskeinen ihminen. Tämä on tavallaan hyvä juttu, mutta toisaalta siitä helposti stressaantuu, jos yrittää liikaa vaikuttaa oman elämän kulkuun. Onni menee helposti ohi, jos ei pysähdy olemaan onnellinen, vaan aina miettii, että kun fiksaan tämän yhden jutun, niin sitten voin hengähtää ja olla tyytyväinen elämääni. Tietysti välillä elämässä voi tulla niin suuria mutkia vastaan, että on kohtuutonta vaatia itseltä ikävyyksien unohtamista. Kurjista asioista on oikeus olla surullinen. Ainakin itse olen kuitenkin usein sortunut masentelemaan asioita, joita ei olisi niin paljoa jälkikäteen ajateltuna ollut syytä murehtia.


Olen ollut elämässäni onnellisin pienenä lapsena sekä tällä hetkellä. <3 Molempia elämäntilanteita yhdistää se, että elämässä on mielekästä tekemistä ja hyviä ihmissuhteita. Pienenä nautin hirveästi leikkimisestä ja minulla oli vilkas mielikuvitus. Saatoin tuntikausia kävellä vaikka metsässä ja kertoa itselleni tarinoita, joihin eläydyin voimakkaammin kuin näin aikuisena enää pystyisin. Myös monilla leluistani oli nimet ja olin kuvitellut niille omat persoonat. Olen todella hyvilläni siitä, että minulla oli ns. perinteinen lapsuus, joka kesti pitkään ja sisälsi monia hauskoja leikkejä, joita muistelen hymyssäsuin välillä näin aikuisiälläkin. Tässä elämäntilanteessa minulle suurta mielihyvää sen sijaan tuottaa opiskelu, joka on kiinnostavaa ja sopivan haastavaa. Toisaalta minulla on myös harrastuksia, kuten tämän blogin kirjoittaminen, kuntosali ja Luonto-Liiton susiryhmässä ajoittain toimiminen, jotka yhdessä ovat minulle suuri voimavara. Aion jatkossakin kaikissa elämäntilanteissa yrittää löytää harrastuksia, jotka rentouttavat ja joita teen puhtaaksi siksi, että se on hauskaa ja tärkeää. Uskon, että tietynlaisesta suorittamisesta irti pyristely ja läsnäolo on yksi onnen avain. Vielä tärkeämpänä onnellisuuden kannalta pidän kuitenkin sitä, että pyrkii tietoisesti tekemään asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Tämä tuntuu aika itsestään selvältä, kun sen sanoo ääneen, mutta se ei välttämättä sitä ole. Arki on nykyään monilla ihmisillä niin täynnä kiireitä, että joskus voi olla ihan paikallaan raivata tietoisesti aikaa asioihin, mitkä tuottavat hyvää oloa.


Mitä sitten tänään olen tehnyt, että tämä päivä olisi mahdollisimman "onnellinen"? Noh, olen tehnyt mielipuuhaani, eli nauttinut rauhassa aamu ja iltapäiväkahvia, kirjoittanut blogia, sekä viettänyt laatuaikaa ihanien lemmikkieni ja avopuolisoni kanssa. Eipä sitä muuta tämä nainen tähän hetkeen tarvitsekaan.

Toivottavasti sinäkin olet löytänyt elämässäsi asiat, jotka tekevät sinut onnelliseksi elämäntilanteessa, jossa nyt olet. Muista, että tämä päivä on yhtä arvokas kuin huominen. Vaikka elämä ei aina voi olla täydellistä tai edes lähellä sitä, niin elämässä on aina jotain positiivista, johon keskittymällä saa kummasti voimaa myös niiden vaikeuksien voittamiseen. 

Ihanaa sunnuntaita!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Jouluiset mariannepikkuleivät


Olen aina ollut suuri Marianne-karkkien fani, joiden jättämä maku suuhun on niin miellyttävä, että vaikea keksiä yhtä raikasta suklaaherkkua. Taannoin havaitsin ilokseni, että Marianne-karkit ovat myös eläinystävällisiä, koska ne eivät sisällä mitään eläinperäistä. Tästähän innostuin ja kehittelin mariannekeksireseptin joulua silmällä pitäen. Leivoin keksit spelttijauhoihin, koska ne ovat vehnäjauhoja jonkin verran terveellisempiä. Huomasin samalla, että spelttijauhot sopivat koostumukseltaan todella hyvin keksien leivontaan. Spelttijauhojen käyttö ei kuitenkaan tässä reseptissä ole välttämätöntä, vaan ne voi korvata esimerkiksi vehnäjauhoilla.


Ainekset

5 dl spelttijauhoja (tai 3,5 dl vehnäjauhoja)
3 rkl perunajauhoja
3 tl leivinjauhoja
3 rkl kaakaojauhoja
0,75 dl siirappia
1 dl mariannerakeita
hippusellinen suolaa
1 dl rypsiöljyä
1 dl Oatlayn suklaa Kaura juomaa 
(tai vettä/tavallista soija-, kaura- tai riisimaitoa)


Ohje

Sekoita kuivat ja kosteat aineet erillisissä kulhoissa. Lisää sitten pikkuhiljaa jauhoseosta nesteiden joukkoon samalla sekoittaen. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Uunin kuumentuessa kauli taikina ohueksi ja muotoile piparkakkumuottia apuna käyttäen tai käsin taikinasta haluamasi muotoisia keksejä leivinpaperille. Laita keksit uuniin paistumaan noin 8 minuutiksi.


Keksien kanssa nautittavaksi sopii hyvin esim mariannekaakao. Vaahdotin soijakermaa suklaa kaurajuoman kaveriksi. Kaakaohon lisäsin muutaman tipan piparminttuaromia ja kermavaahdon päälle ripottelin vielä vähän mariannerakeita. Olen taivaassa! :D


Marianne-keksit sopivat hyvin vaikka joululahjaksi tai tuomisiksi pikkujoulukesteihin.

Kannattaa kokeilla!



Huomenna meillä on tiedossa juhlapäivä, koska Lavi täyttää yhden vuoden. Lavi saa lahjaksi possupehmolelun ja täytyy ostaa kotiin tullessa Mustista ja Mirristä pojalle jotain herkkuja :P

Ihanaa isänpäivää kaikille maailman isille!

tiistai 1. marraskuuta 2016

Tulinen tofuparsakaalikastike

Tänään vietetään kansainvälistä vegaanipäivää. Päätin sen kunniaksi tehdä pitkästä aikaa reseptipostauksen. Olen tykästynyt kovasti aasialaisiin makuihin, mitkä maistuvat myös tulisessa tofuparsakaalikastikkeessa, jota ollaan pari kertaa syöty riisin kanssa. Alla resepti tähän edulliseen ja helppoon kotiruokaan, mikä on vegaanisen lisäksi myös gluteeniton. En ole laittanut reseptiin tällä kertaa kaikkien ainesten määriä, koska tämä kastike onnistuu hyvin erilaisilla raaka-aineiden kombinaatioilla. Tärkeä on lisätä esimerkiksi currya ja kookoskermaa oman fiiliksen mukaan!


Ainekset

Inkivääriä
2 Valkosipulinkynttä
Chiliä
1 Sipuli
Kasvirasvaa
Pähkinöitä
Paketillinen maustamatonta tofua
Parsakaalia
Tölkillinen kookoskermaa
Curryä (itse laitoin 1,5 teelusikallista)
Runsaasti suolaa ja mustapippuria


Vaihe 1.

Pilko chili, inkivääri, valkosipulinkynnet ja sipuli. Kuullota aineksia pannulla kasviöljyssä ja lisää joukkoon suola, mustapippuri ja curry. Käytin paistamisessa kookosöljyä, joka minusta sopii hyvin tämän kastikkeen makumaailmaan.



Vaihe 2.

Lisää pannulle suolapähkinät ja nosta hieman lämpöä. Ainesten paistuessa voit pilkkoa tofun.


Vaihe 3.

Seuraavaksi lisää joukkoon tofu ja paista taas hetki. Sitten kaada joukkoon vielä parsakaalinpalat. Itse käytin pakasteparsakaalia, mutta tietysi tuore parsakaali on aina parempi. Lopuksi kaada joukkoon kookoskerma ja kastikkeen kuumennettua tarkista maku.


Sitten kastike on valmis herkuteltavaksi. Kastikkeen lisukkeeksi sopii minusta parhaiten riisi tai riisinuudelit.


Poikaystäväni on innostunut chilien kasvattamisesta. Kuvassa tämän syksyn satoa. :)

Maukasta vegaanipäivää!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Ajatuksia gradun kirjoittamisesta


Viimeisen vuoden olen painiskellut graduprojektin parissa, joka on vienyt leijonaosan ajastani. Tämä on vaikuttanut kuluneen puolen vuoden aikana myös esimerkiksi blogini sisältöön, koska en yksinkertaisesti ole jaksanut gradupäivän päätteeksi kirjoittaa tänne mitään kovin älyllistä. Vaikka graduprojekti on ollut raskas taival, olen myös nauttinut siitä paljon. Ajattelin, että otan hengähdystauon täksi päiväksi gradun kirjoittamisesta ja kirjoitan tänne gradun kirjoittamisesta. :D

Kun aloitin gradun tekemisen, en ajatellut, että projekti olisi niin vaativa ja veisi niin paljon aikaa, kuin mitä se on ottanut. Ajattelin, että jos tekisin gradua pari päivää viikossa, olisi se ilman muuta puolessa vuodessa valmis. Olin väärässä! Minulla meni melkein puoli vuotta siihen, että pääsin tutkimusaiheeseeni sisälle ja päätin graduni pääasiallisen tutkimuskysymyksen. Nyt kun olen tehnyt gradua yli vuoden, edelleen huomaan kuinka opin aiheestani lisää uusia asioita ja löydän relevantteja lähteitä. Olen luonteeltani aika täydellisyyttä tavoitteleva kirjoitusprojektien suhteen. Vaikka gradu onkin pelkkä opinnäytetyö, jota tuskin kovin moni ikinä tulee lukemaan, niin minusta gradu on tieteen tekemistä siinä missä oikean tutkimusartikkelinkin kirjoittaminen. Tiede taas on yksi intohimoistani ja siksi olen halunnut tehdä gradun johon voin olla tyytyväinen. En ole silti asettanut itselleni mitään arvosanatavotteita. Minulle riittää, että gradu hyväksytään ja että se on omasta mielestäni hyvä paketti.


Monilla ihmisillä gradun tekeminen vaikuttaa olevan se juttu, josta yliopistosta valmistuminen jää lopulta kiinni. Olen työelämässä tavannut useita ihmisiä, jotka ovat suorittaneet muuten opinnot loppuun, mutta roikkumaan on jäänyt se gradu. Minun on helppo ymmärtää tämä, koska gradu vaatii tekijältään kärsivällisyyttä ja aikaa erityisesti, jos sen haluaa tehdä hyvin. Ennen kaikkea gradun tekeminen vaatii itsekuria, koska kukaan ei kysele perään, jos ei joku kaunis päivä satukaan menemään kirjastolle. Seminaarissa toki on vaatimukset palauttaa tekstiä ohjaajan ja muiden opiskelijoiden arvosteltavaksi, mutta gradun ei tarvitse ainakaan oman laitokseni semmassa olla lähellekään valmis. Itselleni gradun pitkäjänteinen työstäminen onkin ollut haasteellista erityisesti seminaarin jälkeen, kun työn kanssa on jäänyt tavallaan yksin. Onneksi yliopistolla on kuitenkin ollut monta henkilöä, joiden puoleen olen voinut kääntyä aina tarvittaessa. Olen tällä hetkellä graduni kanssa siinä pisteessä, että paketti on kasassa, mutta oikoluen tekstiä. Tuntuu, että kun projekti on aikalailla loppusuoralla, niin huomaan monta asiaa, joita olisin voinut tehdä toisin, jotta säästäisin aikaa ja energiaa. Näen tämän positiivisena asiana, koska minusta se kertoo, että gradun tekeminen on opettanut paljon. Ajattelin, että listaan tänne graduprojektin opettamat asiat, koska ehkä ne säästävät joltakulta toiselta aikaa ja hermoja.

Nämä asiat tekisin toisin:

- Suunnittelisin huolellisemmin gradun empiirisen osion toteutuksen (jos sellainen gradussa on) ennen kuin ryhtyisin analysoimaan käyttämääni dataa. Minulla meni paljon turhaa aikaa siihen, että tein joitakin mokia havaintoaineiston rajaamisessa, joiden vuoksi jouduin tekemään kaikki laskelmat kahteen kertaan. Uskon, että huolellinen työnsuunnittelu on hyväksi kaikenlaisissa krijoitusprojekteissa!

- Lukisin enemmän artikkeleita ennen kuin ryhtyisin varsinaiseen kirjoitustyöhön. Tämä edistää oman tutkimusaiheen ymmärtämistä ja kun kirjoitustyöhön ryhtyy vasta sitten, kun oma tutkimusaihe on tullut itselle jo hyvin tutuksi, säästää paljon vaivaa kun aikaa ei mene sellaisten asioiden kirjoittamiseen, joita ei lopulta tulekaan lopulliseen työhön.

- Kävisin graduseminaarin vasta sitten, kun olen päässyt gradun kanssa kunnolla vauhtiin. Kävin seminaarin nimittäin silloin, kun en vielä ollut edes rajannut omaa tutkimuskysymystäni. Tämän vuoksi seminaariin palauttamani kirjoitukset olivat todella keskeneräisiä. Kun graduteksti on valmiimpi, saadusta palautteesta on myös enemmän hyötyä.

- Tekisin työn heti jollain toisella tekstinkäsittelyohjelmalla kuin Wordillä. Olen nimittäin jälkikäteen siirtänyt tekstiäni Latexiin, koska huomasin, että Wordissä on erittäin hankala saada taulukoita hyvännäköisiksi. Jos olisin tehnyt kaiken alusta alkean Latexilla, olisin säästänyt paljon aikaa (ja hermokultiani), kun en olisi sählännyt Wordin kanssa. Latex on suhteellisen helppokäyttöinen tekstinkäsittelyohjelma, joka on suunniteltu erityisesti matemaattisia kaavoja sisältävien tekstien kirjoittamiseen.  Latexin voi ladata  koneelle ilmaiseksi täältä. Olemassa on myös muita ilmaisia hyviä tekstinkäsittelyohjelmia kuten Lyxi.

Asioita jotka tekisin samalla tavalla:

- Valitsisin aiheen,  mikä todella kiinnostaa.

-Kävisin usein laitokseni proffien ja ohjaajani juttusilla

- Antaisin graduni hyvissä ajoin luettavaksi jollekin henkilölle, joka hallitsee hyvin tieteellisen kirjoittamisen

-Tekisin tutkimuksen, joka opettaa minulle uusia asioita. Itse jouduin opettelemaan gradua varten R-ohjelmistokielen, josta hallitsin ennen graduproggista vain joitakin perusjuttuja. Koska gradu joka tapauksessa pitää vääntää, niin miksei tekisi sellaista työtä, joka monipuolistaa omaa osaamista? Minusta oma itsensä kannattaa aina haastaa uusilla tekemisentavoilla, koska tutun ja turvallisen tekemisellä ei opi niin paljon uutta. Tietysti tässä kannattaa pitää myös tietty kohtuus, ettei laadi itselleen liian haastavaa tutkimussuunnitelmaa.


Yllä listaamieni asioiden lisäksi, gradun tekeminen on kokonaisuutena opettanut paljon siitä, kuinka paljon perehtymistä vaatii päästä tiedon ytimeen. Olen esimerkiksi havainnut, että julkaistuissa artikkeleissa voi olla yllättävän paljon virheitä ja puuttua tarvittavia tietoja, jotta lukija voisi toistaa tulokset. Toisaalta olen havainnut tehdessäni itse empiiristä tutkimusta,  miten helposti siinä sattuu virheitä, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi tuloksiin. Olen myös oivaltanut miten helposti tutkimuksen voi suunnitella niin, että saa "haluamansa" tulokset. Tämän asian tiesin tietysti jo ennen gradun kirjoittamista, mutta jotenkin prosessin aikana asia on tullut minulle vielä selvemmäksi. Nykyään lukiessani erilaisista tutkimuksista lehdistä ja niiden mullistavista tuloksista, minua lähes naurattaa kuinka kritiikittömästi tutkimustuloksista kirjoitetaan. Sanapari "tieteellisesti todistettu" ei merkitse minulle enää mitään muuta kuin ilmaa, jos en itse ymmärrä kuinka tutkimus on tehty. 


Tässä vielä linkkejä jotka olen kokenut hyödylliseksi graduprosessissa. Tuo synonyymit.fi on ollut ihan huippu tekstin muokkausvaiheessa. Katson sieltä säännöllisesti synonyymeja käyttämilleni termeille. :D 

Kielijelppi.fi

Hyvä linkki lähdeviittausten tekemisen tueksi

Synonyymit.fi

 Rentouttavaa sunnuntain jatkoa ja tsemppiä graduprojektiin, jos sinulla sellainen työn alla on. 

Pystyt siihen aivan varmasti!

lauantai 15. lokakuuta 2016

Mahtilöytöjä Konepajan Brunon -kirppikseltä


Nyt pukkaa taas asupostausta. Vietin viime sunnuntaina siskoni kanssa tosi kivan päivän Kallion Konepajan Brunon -kirpputorilla, jossa olimme myymässä tavaroitamme. Jotenkin asia kääntyi kuitenkin päälaelleen ja ostin itselleni vaikka mitä kivaa...


Kuten tämän lämpöisen hapsuneuleen (Knitwear, 3 €) ja  
lierihatun (Beck Söndergaard, 8 €).


Mukaan tarttui  myös tämä mekko (Forever21, 2 €). Tykästyin erityisesti mekon pitkään ja persoonalliseen helmaan.


Ostin myös tämän vekkihameen (Micheal Kors, 7 €), jollaista olin himoinnut jo pitkään. Mekko on minusta toimiva valinta esimerkiksi pikkujouluihin vaikka paljettineuleen ja avokkaiden kanssa. Apua! Mainitsinko jo pikkujoulut??!


Ostin myös Ivana Helsingin meikkipussukan 4 eurolla ja se on aivan uuden veroinen. Oon niin iloinen tästä löydöstä. 



Sitten hamstrasin kaksi patalappua (50 cnt kpl), jotka kyllä tulevat tarpeeseen. Tykkään etenkin  tuosta lintukuvioisesta, joka on kuulemma käsintehty.


Ajattelin, että on vähitäänkin kohtuullista, että ostan jotain avokilleni, kun kerran palaan kirppikseltä kassit pullollaan, vaikka sinne piti päinvastoin mennä myymään tavaraa. Löysin tällaisen Maston pitkähihaisen paidan ja siippani mieltyi siihen kovasti. Paita kustansi 5 euroa.

Konepajan Brunolla oli tosi miellyttävä olla myymässä ja shoppailemassa. Ensinnäkin miljöö on ihastuttava vanha tehdasrakennus ja muistuttaa läheisesti edesmennyttä Valtterin-kirpputoria, jonka rakennus on aivan Konepajan vieressä. Konepajan Bruno on minusta miellyttävä paikka myydä tavaraa, koska paikan päällä on esimerkiksi henkilökuntaa katsomassa, että myyjät saavat rauhassa laittaa tavarat paikoilleen ennen virallista aukioloaikaa. Monilla kirpputoreillahan kiertelee jälleenmyyjiä, jotka yrittävät hieroa kauppoja jo ennen virallista aukioloaikaa, mikä voi olla aika raastavaa.  Lisäksi kirppis aukeaa vasta kymmeneltä, joten paikalle ei tarvitse saapua niin mahdottoman aikaisin.Bruno-kirppiksellä on myös kotoisa kahvila, mistä myyjät saavat parilla eurolla kahvimukin, johon voi santsata kahvia niin paljon kuin haluaa. Kahvilassa myydään myös uunituoreita kroissantteja ja muita herkkuja. Bruno-kirppis on auki myös tänä lauantaina ja sunnuntaina kello 10-15 ja myyntipöytä maksaa 25-29 euroa. Kannattaa käydä fiilistelemässä!

Kivaa viikonloppua :)