Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kampausideoita kesän juhliin

Kesä on mielestäni mitä inspiroivinta aikaa hiuskampausten kehittelylle ja opettelulle, koska  erilaiset juhlat kannustavat laittamaan hiuksetkin kivasti. Olen koonnut alle kampauksia, joita tänä kesänä itselleni olen väkertänyt. Kaikki ovat todella helppoja ja ne on mahdollista tehdä niin lyhyille kuin pitkillekin hiuksille. :)


1. Half updo - kolmella mininutturalla

Tämä kampaus sopii mielestäni erinomaisesti esim. häihin. Kampaus tehdään seuraavasti

- kampaa noin puolet päälaen hiuksista erilleen muusta tukasta ja laita loput hiukset ponnarille

-Tee päälaen tukasta kolme ponihätää, niin että ne ovat vierekkäin (nyt päässäsi on neljä ponihäntää, kolme ylhäällä, yksi iso alhaalla).

- Kierittele pienet ponihännät mininutturoiksi ja kiinnitä ne pinneillä.

- Vapauta niskan hiukset ponnarista ja kiharra ne kihartimella. Vaihtoehtoisesti voit kostuttaa hiukset vedellä ja laittaa ne letille muutamaksi tunniksi, jolloin saat kauniit luonnolliset kiharat ilman, että joudut käyttämään kuumia rautoja.


2. Sivunuttura letillä

Tätä kampaustani kehui minulle eräs minulle tuntematon naishenkilö kauppareissulla ja omasta mielestänikin se on aika hieno. Kampaus tehdään niin, että 

- ensin tehdään sivujakaus suoriin hyvin kammattuihin hiuksiin

- sitten lähdetään letittämään sisäänpäin, jolloin letistä tulee näyttävästi ulkoneva
- kun letität, ota aina sivuilta hiuksia mukaan lettiin

- sitten kun olet päässyt niskan toiselle puolelle, letitä loput tukasta ilman, että otat lisää tukkaa lettiin mukaan

- päätä letti ponnarilla ja kierittele se nutturaksi

- kiinnitä nuttura napakasti pinneillä


3. Sivukampaus letillä

Omissa häissäni (ks. postauksen loppu) minulla oli tämän tyyppinen kampaus ja päässäni oli hunnun sijaan aidoista kukista tehty seppele.

- Tee sivujakaus

- Ota pieni määrä hiuksia ja lähde letittämään tukkaa sisäänpäin

- Kun pääset niskaan saakka, kiinnitä letti hiuslenkillä ja pinneillä, mikä takaa hyvän pysyvyyden

- Kiharra loput hiuksista kihartimella




4. Leteillä höystetty nutturakampaus

Tämän kampauksen innoittamana toimi Jessica Alban huikean hieno lettikampaus Oscar-gaalassa vuosia sitten. Kampaukseni on pikaversio siitä, mutta sopisi mielestäni hyvin esim. häävieraalle.

Tee näin

- Letitä niin vasemmalle kuin oikealle puolelle kasvoja ohuet letit sisäänpäin.

- Kiinnitä letit päälaen alapuolelle pinneillä.

- Jaa tukkasi kolmeen osaan, niin että kaksi osaa on vierekkäin ylhäällä ja yksi alhaalla.

- Kiinnitä alhaalla oleva tukka nipsuilla sivuun.

-  Kieritä kahdesta muusta osasta pienet nutturat niskaan (samanlaiset kuin tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa).

- Kierrä muu osa hiuksista nutturan ympärille. Levitä nutturaa ympäröivästä osasta hiuksia nutturan päälle ja kiinnitä ne pinneillä. Nämä hiukset peittävät alla olevat pikkunutturat joiden tarkoituksena on antaa nutturalle muhkeutta.

Kampaus on valmis!

Yllä oleva selitys on mielestäni myös epäselvä, eli voit tehdä minkälaisen nutturan tahansa taakse ja kampaus on tyylillisesti hyvin samanlainen. :)



Tässä vielä kuva hääkampauksestani. Kuvasta ei nää, mutta hiukseni oli kammattu sivukampaukseksi ja sivulle oli tehty letin sijaan eräänlainen kieputus. Tilasin seppeleeni muuten Kukkakauppa Madonnasta ja se oli mielestäni kyllä joka euron arvoinen.

Ihanaa ja rentouttavaa kesän jatkoa <3

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Nyky-yhteiskunta toimii kuin huumeaddikti

Ylen verkko- ja televisiouutiset uutisoivat 29.6.2017 Taloustutkimuksen tekemästä kyselytutkimuksesta, jossa pyrittiin saamaan tietoa siitä, miten tyytyväisiä suomalaiset ovat elintasoonsa. Tutkimuksen tulokset olivat häkellyttävän positiivisia, koska noin yhdeksän kymmenestä kyselyyn vastanneesta vastasi olevansa ainakin melko tyytyväinen omaan elintasoonsa. Noin yksi kymmenestä oli tyytymätön elintasoonsa ja näiden ihmisten joukossa oli erityisesti työttömiä. Kyselyyn vastasi noin 1000 suomalaista.

Kyselytutkimuksen tulosta voi mielestäni pitää pelkästään positiivisena. Suomalaiset vaikuttavat olevan kykeneviä tyytymään siihen mitä heillä on, mikä tuntuu välillä olevan katoava ilmiö. Tietysti kehitysmaiden perspektiivistä gallup-tulosta voidaan pitää ymmärrettävänä! Onhan täällä materiaalisesti mitattuna asiat aika hyvin.

Kuitenkin Ylen toimittaja käänsi uutisen enemmänkin uhkakuvaksi, pohtimalla, onko Suomen talouskasvu nyt vaarassa, kun täällä ollaan niin perhanan tyytyväisiä. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen toteaakin, että "tulokset ovat jopa huolestuttavan hyviä". Kun valtaosa väestöstä on elintasoonsa tyytyväisiä, niin riittääkö meillä enää paukkuja tavoitella parempaa, Rahkonen pohtii. Ylen toimittaja ei kuitenkaan viitsinyt, älynnyt tai kokenut tärkeäksi käsitellä jutussaan kysymystä, tarvitaanko Suomessa ylipäätään enää kasvua, jos valtaosa kansasta on elintasoonsa tyytyväinen.

Tämä uutinen ja siitä kirjoittelu eivät voisi kuvata paremmin sitä, millaisessa kasvuloukussa ihmiskunta elää. Kasvun tarkoitus ei enää ole edes taata ihmisille parempaa elämää, vaan se on pikemminkin välttämättömyys! Kaikesta mikä uhkaa kasvua, oli se sitten positiivista tai negatiivista, kauhistutaan. Kuitenkaan itse taloudelliseen kasvuun nojaavaa talousjärjestelmää tutkijat tai toimittajat harvoin osaavat kyseenalaistaa, tai edes ajatella yhteiskuntaa ilman taloudellista kasvua.

Kasvun loppuminen Suomen kaltaisessa maassa ei ole pelottavaa, vaan järjetön taloudellisen kasvun haikailu on uhkakuvana itsessään suuri, ja tästä olenkin paasannut blogillani usein. On pelkästään riskialtista, että jotakin tavoitellaan ilman, että pohditaan sen järjellisyyttä laajemmasta perspektiivistä. Nyky-yhteiskunta vaikuttaakin tällä hetkellä toimivan kuin huumeaddikti.

Huumeaddikti on käyttänyt huumetta jo niin kauan, ettei osaa edes kuvitella tulevansa toimeen ilman sitä, koska huumeista vieroittautuminen aiheuttaisi vaikeita vieroitusoireita. Täten huumeidenkäyttäjä katsoo helpoimmaksi vaan keksiä erilaisia keinoja huumeannoksiensa hankkimiseksi, vaikka se joskus vaatisikin omien arvojen vastaista toimintaa.

Kuin huumeaddikti, esimerkiksi ympäristöä tuhotaan talouskasvun jatkuvuuden ylläpitämiseksi kokoajan ja näin on toimittu jo pitkään. Talouskasvun ja ympäristön hyvinvoinnin välillä on negatiivinen korrelaatio ja olen tutkinut aihetta omassa gradussani. Ihmiskunta tulee kohtaamaan suuria uhkia talouskasvuedellä-toimintatapansa vuoksi niin kauan kuin tätä toimintamallia ei muuteta. Huumekäyttäjän toive siitä, että huumeannosta voi ikuisesti kasvattaa ilman vakavia seurauksia, ei tule johtamaan muuta kuin ennenaikaiseen kuolemaan.

Tällaista pohdintaa tänään! Kriittistä yhteiskunnalista keskustelua tarvitaan aiheesta kipeästi.



tiistai 13. kesäkuuta 2017

Matkustaja Mosulista

Kuva Pixabay.
Tavallisesti päiväni ovat melko ennalta suunniteltuja, mutta joskus arki pääsee yllättämään, kuten eräänä kesäkuisena torstaina, jona olin suunnitellut viettäväni vapaapäivää. Aikeissani oli mennä erään sukulaisen luokse, käydä kiertelemässä kaupoissa ja viedä Lavi-koira pitkälle kävelylle. Toisin kuitenkin kävi. Kun olin matkalla sukulaiseni luokse, sain yllättäen tekstiviestin, jossa tarjottiin työvuoroa Kirkkonummelle kello kolmesta alkaen iltapäivällä. Oletin automaattisesti vuoron olevan vasta seuraavalle päivälle joten varasin vuoron. Pian sain kuitenkin tiedon, että vuoro alkaisi jo vajaan tunnin kuluttua. Täten jouduin hautaamaan alkuperäiset suunnitelmani ja suuntaamaan välittömästi Helsingin rautatieasemalle. Juna-asemalla tajusin, että minun pitäisi ostaa junalippu. Juna oli kuitenkin juuri lähdössä, enkä ehtinyt lippuautomaatille, mikä pisti jännittämään saisinko lippua ollenkaan ostettua. Minulla ei nimittäin ollut mobiililaitetta eikä käteistä, joten ainoa maksuvälineeni oli Visa Electron.

Sisällä junassa tajusin, että unohdin tarkastaa voiko kyseisessä vaunusta ylipäätään ostaa lippua (siis kuinka vaikeaa tämä voi olla). Vastapäätä minua istui kaksi muuta matkustajaa; suomalaisen näköinen keski-ikäinen nainen ja nuori maahanmuuttajataustainen mies. Päädyin kysymään naiselta pystyikö hänestä kyseisessä vaunussa ostamaan lippua. Keskustellessamme asiasta maahanmuuttajan näköinen nuori mies vastapäätä kysyi minulta englanniksi juttelimmeko lipuista. Ilmeisesti hän osasi hieman suomea tai sitten ymmärsi jotenkin elekielestä, että puhuimme matkalipuista. Kerroin hänelle, että olen huolestunut voisiko lippua kyseisestä vaunusta ostaa. Tähän hän totesi, että hänellä on ylimääräinen lippu Kirkkonummelle, jonka hän voi minulle antaa. Olin tietysti kiitollinen. Hän myös leimasi lippuni, koska en hölmönä edes tiennyt missä sen voi tehdä (avuton nainen hädässä :D). Istuessamme takaisin junan loosiin uteliaisuuteni tätä kanssamatkustajaa kohtaan heräsi. Kysyin mieheltä mistä hän on kotoisin. Olen kotoisin Irakin Mosulista mies vastasi. 


Irakin Mosul tuo mieleeni ensisijaisesti  ISIS-terroristijärjestön, pölyiset kadut ja luodinreidät töhrityissä betoniseinissä, itkevät vauvat naisten sylissä ja väsyneiden miesten kasvot. Näitä uutiskuvia olen monen muun suomalaisen tavoin seurannut jatkuvalla syötöllä televisiosta. Nyt Mosulin tilanne tuli hetkeksi hieman lähemmäksi minua. Aloimme keskustella miehen kanssa ja kävi ilmi, että hän työskenteli Irakissa toimittajana. Ilahduin tästä, koska toimittajan työ on jo pitkään ollut haaveeni ja olen aina innokas keskustelemaan alan ammattilaisten kanssa. Mies kertoi, ettei toimittajan työ Irakin Mosulissa ole monen paikallisen silmissä houkutteleva työ, koska se on erittäin vaarallista. Kuulemma lähes kaikki hänen irakilaiset toimittajaystävänsä on murhattu. Siksi hän katsoi parhaaksi paeta perheensä luota Eurooppaan.

Keskustelumme jatkui. Kerroin hänelle, että olen juuri valmistunut yliopistosta pääaineenani taloustiede, mutta monet alan työt eivät tunnu omalta. Tässä vaiheessa kanssamatkustajani alkoi hymyillä ja kertoi, että hänkin opiskeli taloustiedettä Irakissa, eikä myöskään kokenut tieteenalaa aivan omaksi jutukseen. Kuulemma Irakissa valtio voi päättää, mitä kukakin menee opiskelemaan ja hänet passitettiin lukemaan taloustiedettä. Mies kertoi, että hän haluaisi kovasti työskennellä toimittajana myös Suomessa, mutta on huolissaan oppiiko hän kielen ja onko alalla töitä.

Saadin matka Irakista Suomeen on ollut vaarallinen. Hän pakeni ensin Irakista sotaa käyvään Syyriaan, missä hän joutui toisinaan esittämään ISIS-terroristijärjestön tukijaa suojautuakseen ISIK:sen vainolta. Häntä yritettiin myös taivutella liittymään ISIS-terroristijärjestön riveihin. Kun Saad pakeni kolmen auton ryhmässä Syyriasta Turkkiin, jonon viimeinen auto pommitettiin maan tasalle ja kaikki autossa olleet siviilit kuolivat. Turkista hän pakeni Eurooppaan Välimeren yli kumiveneellä.

Kuva Pixabay.
Ennen kuin saavuimme Kirkkonummelle otin miehen nimen ylös, jotta voisin hyvittää hänelle jotenkin ilmaiseksi saamani lipun. Keskustelumme tuoksinnassa kävi ilmi, että Saad Assadista on kirjoittanut aiemmin myös ruotsinkielinen Yle. Saadin perhe asuu edelleen Irakin Mosulissa ja Saad on erittäin huolissaan perheensä turvallisuudesta. ISIS on kiduttanut Saadin perheenjäseniä, koska sai tietää, että perhe oli piilotellut Saadia. Saadin äiti on sydänsairas, mutta Irakin Mosulissa ei ole toimivaa terveydenhuoltoa tai edes postijärjestelmää, eikä äidille siksi voi lähettää lääkkeitä.  

Koen suunnatonta kunnioitusta Saadia kohtaan, joka kaikkien sodan kauhujen jälkeen jaksaa vielä yrittää uutta alkua Suomessa. Oli myös todella kasvattavaa tavata ihminen, jossa näkee niin paljon itseään, mutta kuka on läpikäynyt meidän aikamme suurimmat humanitääriset kriisit. Kun uutisissa seuraavan kerran puhutaan sodankäynnistä Irakin Mosulissa, sodan jaloissa kärsivät siviilit eivät ole minulle enää kasvottomia.

Haastattelin Saad Almoslyä Helsingin Itäkeskuksessa.

Suomen Punaisella Ristillä on lahjoituskeräys Irakin Mosulin siviilien auttamiseksi. Rahalahjoituksen voi antaa tästä linkistä: Irakin apua tarvitsevat

Rauhaisaa viikon jatkoa!

Toivottavasti se aurinko sieltä taas pilkistäisi.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Suussa sulavat vadelma-valkosuklaamuffinssit


Tänään vietettiin äitienpäivää ja halusin leipoa omalle äidilleni jotakin herkullista. Toisaalta minulla ei ollut kovinkaan paljoa aikaa hääräillä aamulla keittiössä, joten päätin leipoa muffinsseja. Muffinssit ovat superhelppoja leivonnaisia valmistaa, koska niiden valmistus sisältää vain muutaman työvaiheen eli raaka-aineiden pilkkomisen ja sekoittamisen keskenään. Tein ensimmäistä kertaa tänään vadelma-maitosuklaamuffinsseja ja täytyy sanoa, että yhdistelmä oli mielestäni mitä herkullisin.


Ainekset

1 dl mitä tahansa kasvimaitoa
- noin 100 g valkoista riisimaitosuklaata (Bonvita Rice Milk, Ruohonjuuri)
- 100 g tuoreita vadelmia
- 1dl siirappia
- 2dl rypsiöjyä
- 2 banaania
- 5dl jauhoja
- 2tl leivinjauhoja
- 1tl vaniilinisokeria
- ripaus himalan suolaa

Ohje

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita kasvimaito, öljy ja siirappi keskenään kulhossa ja lisää vaniliinisokeri, leivinjauho ja suola. Soseuta banaanit haarukalla ja kaada sose taikinanesteeseen. Sekoita hyvin ja lisää kulhoon jauhot. Pilko valkosuklaa pieniksi paloiksi ja lisää suklaamurut sekä vadelmat taikinaan. 

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista muffinsseja noin 25 minuuttia uunissa. Anna muffinssien jäähtyä lautasella ainakin 15 minuuttia ennen tarjoilua.



Hyvää äitenpäivää kaikille maailman mammoille! 

Kannattaa muuten napata yllä oleva K Ruoka -lehti Keskon kaupassa vieraillessa, koska siinä on erinomaisia reseptejä kuten ohje vegaanisen juustokakun valmistukseen. :)


<3

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Maailman paras hajuvesi ja vartalovoide



Samettisen pehmeän tunteen iholle jättävä vegaaninen vartalovoide, joka tuoksuu taivaalliselta ja minkä tuotot annetaan lyhentämättöminä eläinsuojelutyöhön. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta?  No aivan totta se on, sillä Lush kauppa myy Charity Pot nimistä vartalovoidetta, joka on kuulunut luottotuotteisiini jo pitkään. En kerta kaikkiaan keksi parempaa tapaa lahjoittaa rahaa eläinsuojelutyöhön kuin saada samalla ihana vartalovoide, jonka pakkausmateriaalinkin voi kierrättää Lush-kaupassa. 

 Charity Pot sisältää myös upeita ainesosia kuten vaniljaa, jojoba öljyä, aloe veraa, oliiviöljyä ja ylang ylang öljyä. Rasvan tuoksu on todella rauhoittava ja tykkään levittää sitä ennen nukkumaan menoa. Purkin hinta on varsin tyyris (n. 25 €), mutta se on todella riittoisa.


Toinen ihan loistotuote, joka tekee mieli myös täällä vinkata on Lush kaupan Vanillary-hajuvesi. Se on Charity Potin tavoin vegaaninen ja tietysti ihanan tuoksuinen. Vanillary on unisex tuote, eli sopii hyvin niin naisille kuin miehille. Olen aika herkkä hajusteille migreenitaipumuksen takia, joten en pysty todellakaan kaikkia hajuvesiä käyttämään. Vanillary ei kuitenkaan ikinä ole aiheuttanut minulle päänsärkyä, vaan päin vastoin. Tuote kustantaa about 36 €.



Tällaisia tuotesuosituksia tällä kertaa :)

Mukavaa alkavaa viikkoa ja pääsiäisen odotusta!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Kuinka hoidan hiuksiani

 Hiukseni olivat vielä jokin aika sitten tosi huonossa kunnossa. Tukkani oli kuiva ja osa hiuksista lyhyitä. Lyhyiden hiuksien suuri määrä ei voi johtua muusta kuin kolmesta asiasta: Joko osa hiuksistani ei yksinkertaisesti kasva enää tietyn pisteen jälkeen, tai sitten hiuksia irtoaa päästä tai ne katkeavat. Pidän keskimmäistä vaihtoehtoa kohdallani todennäköisempänä, koska takkutukkani kampaamisen yhteydessä hiuksia on irronnut melko paljon. Näiden huomioiden myötä olen ryhtynyt kiinnittämään enemmän huomiota tapaani käsitellä hiuksia ja olenkin tunnistanut joitakin asioita, jotka ovat voineet vaikuttaa tukkani huonoon kuntoon. 


Ensinnäkin, käytin ennen muovista hiusharjaa. Harja meni syvälle takkuihin, mutta irrotti samalla hiuksia tehokkaasti. Sain jatkuvasti putsata harjaa hiustupoista. Ne hiukset, jotka irtoavat harjatessa päästä, kasvavat tietysti pikku hiljaa takaisin ollen lyhempiä kuin suurin osa tukasta. Näitä muuta tukkaa lyhyempiä suortuvia on vaikea saada hyvin piiloon esim. kampauksia tehdessä.



Kiinnitettyäni huomiota siihen suureen määrään hiuksia, joita harjauksen yhteydessä päästäni irtosi, ryhdyin muuttamaan harjaustottumuksian. Nykyään  pidän tukastani harjatessani aina hellästi kiini. Tällöin harja ei kisko hiuksia niiden juurista ja hiuksia irtoaa huomattavasti vähemmän. Olen yrittänyt kaiken kaikkiaan myös vähentää hiusten harjaamista ylipäätään, jotta  hiusten lähtö vähenisi. 


Kaikista suurin hiustenharjaustottumusteni mullistaja on kuitenkin ollut tavallisen muoviharjan vaihto korkealuokkaiseen puuharjaan. Käyttämäni Moroccanoil-hiusharjan harjakset ovat erittäin hellävaraiset ja irroittavat siksi hiuksia tavallista muoviharjaa huomattavasti vähemmän. Harja on ostettu Stockmannilta, ja hinta oli varsin tyyris, eli vähän yli 50 euroa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että harja on rahan arvoinen ja voi säilyä käyttökelpoisena läpi elämän.


Uskon, että kovakouraisen harjaamisen lisäksi hiusteni lähtöön on vaikuttanut myös ikä ja Suomen kuiva talvi-ilma. Olen kuullut, että ikävuosien kertyessä, hiusten elinikä voi lyhentyä. Ikänumeroille ei tietysti mahda mitään, mutta onneksi hiusten kuivuutta on mahdollista vähentää. Paras keino, minkä tähän olen löytänyt, on hiusten sively öljyilä ennen tukan pesua. Yleensä annan öljyn vaikuttaa yön yli, mutta joskus laitan öljyhoidon päähän myös pari tuntia ennen pesua. Toisinaan levitän öljyä myös kuiviin latvoihin vaikken pesisikään sitä samana vuorokautena pois. 


Ennen käytin tukan hoidossa kookosöljyä, mutta vielä paremmin hiuksia hoitaa mielestäni arganiaöljy.  Arganiaöljy on maailman hintavin kasviöljy ja se on tunnettu ihon ja hiusten kuntoa parantavista ominaisuuksistaan. Kirjaimellisesti hiukseni ovat kuin uudet sen jälkeen kun olen tehnyt arganiaöljy-hoidon. Käytän Moroccoanoil-tuotemerkin hoitoöljyä, jonka olen saanut lahjaksi poikaystävältäni ja tuote on kuulemma hankittu Helsingin Stockmannilta (54 €). Vaikka tämänkin tuotteen hinta onkin aika suolainen, on purkki erittäin riittoisa ja laadukas. Kaiken maailman olaplex-hiuskäsittelyt kalpenevat mielestäni arganiaöljyn rinnalla! 


Arganiaöljyn tehosta vakuuttuneena olen vaihtanut myös shampooni ja hoitoaineeni tuotteisiin, jotka sisältävät tätä luonnon omaa eliksiiriä. Rakastamani Lush-tuotemerkki on ryhtynyt valmistamaan shampoopalaa, joka sisältää arganiaöljyä (hinta noin 15 €). Tällä hetkellä käytän OGX-tuotemerkin arganiaöljy hoitoainetta (noin 14 €), mutta haaveilen laadukkaasta hoitoaineesta, jonka pakkausmateriaali olisi kierrätettävissä. Tuotevinkit otetaan ilolla vastaan. :)


Ainoa arganiaöljyn käytössä minua huolestuttava asia on sen eettisyys. Yritin etsiä arganiaöljyn tuotantovaikutuksista tietoa netistä, mutta tiedot olivat varsin ristiriitaisia. Mainostajien sivuilla ylistettiin arganiaöljyn olevan tärkeä tulonlähde  erityisesti naisille, jotka vastaavat pääosin arganiapuun viljeystä Marokossa. Sen sijaan Maailman Kuvalehden -blogikirjoituksen mukaan monikansalliset yritykset ovat syrjäyttäneet tuotannossa paikallisia yrittäjiä, ja puun hyödyntäminen on ollut ekologisesti kestämätöntä.  Aiheesta on kuitenkin saatavissa tuskin ollenkaan ajankohtaista tietoa, enkä onnistunut selvittämään kuinka paljon puun viljely on lisääntynyt sen jälkeen, kun kauneudenhoitoteollisuus on ryhtynyt sitä enenevissä määrin hyödyntämään. Puun arvon nousu kansainvälisessä kaupassa voi myös motivoida sen suojelemiseen ja viljelyyn, mutta sitä onko näin käytännössä tapahtunut on vaikea sanoa. Jos sinulla on asiasta tietoa, kuulen mielelläni siitä kommenttikentän kautta tai sähköpostitse!


Yllä mainitsemieni vinkkien lisäksi olen kiinnittänyt hiusten hoidossa huomiota myös siihen, miten paljon käytän tukan käsittelyssä kuumaa. Föönaus, hiusten suoristaminen ja kihartaminen kuumilla raudoilla luonnollisesti vaurioittaa hiuksia. Siksi vältän näiden käyttöä aina kuin vain mahdollista. Yritän myös pestä tukkani aina haalealla vedellä.



Tämmöisä kauneudenhoitohöpinöitä tänään. :)

Kannattaa testata arganiaöljytuotteita (mutta samalla pitää silmät ja korvat auki sen eettisyyteen liittyen). Erityisesti suosittelen testaamaan ylistämääni puuharjaa.

Hyvää viikon jatkoa!



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Suosikkivälipalani kaupasta top 5

Mitä ostaa välipalaksi, jos haluaa suosia vegaanisia ja ekologisia tuotteita, mutta pyrkii myös syömään terveellisesti? Alla lista niistä välipaloista, joita itse tykkään syödä erityisesti iltapäivisin, tai salitreenin jälkeen. :) Olen rankannut välipalat lempparijärjestykseen kriteereinä maku, terveellisyys, hinta ja ekologisuus.


5. Alpron Go On rahkat

Jos et ole vielä maistanut näitä älyttömän hyviä Alpron Go On -rahkoja niin mars kauppaan heti. Ne ovat todella herkullisia ja sisältävät runsaasti kasviproteiinia. Miinukset rahkaherkut saavat kuitenkin runsaasta sokerista ja pakkausjätteestä.


4. Halva Bar -patukka

Jos haluan hemmotella itseäni vaikka salitreenin jälkeen, on Halva Bar -patukka valintani. Halva on tehty seesaminsiementahnasta ja sisältää paljon proteiinia. Nuhteet patukat saavat sisältämästään palmuöljystä.


3. Froosh -smoothiet

Kaikki ovat varmaan noteeranneet nämä ihanat Frooshin -smoothiet. Frooshit ovat tosi hyvän makuisia ja joskus ostan niitä, jos haluan tainnuttaa karkkinälkäni. On mahtavaa, että Frooshit myydään lasipullossa, joten pakkauskääreen voi kierrättää. Frooshit saavat välipalarankingissäni kuitenkin vasta kolmannen sijan, koska ne eivät oikein vie meikäläiseltä nälkää; eli niiden kaveriksi on melkein pakko ostaa jotain muutakin naposteltavaa. 


2. Hamppusnacks

Hamppusnacks on todella hyvä nälän sammuttaja ja voimaruoka kasvissyöjälle. Yksi pussi on myös erittäin riittoisa ja näitä on helppo napostella reissun päällä. Hamppusnacks sisältää erilaisia siemeniä ja on myös gluteeniton.


1. Reilun Kaupan bansku


Ykkösvälipalavalintani on reilun kaupan banaani. Banaanissa on kaikki mitä hyvässä ja ekologisessa välipalassa pitääkin olla; banaani on terveellinen, hyvänmakuinen ja täyttävä pikkusyötävä. Kirsikkana kakun päällä bansku on kääritty luontoäidin omaan pakkauskääreeseen. Banaanilla väitetään olevan myös lukuisia terveyshyötyjä, joista voi lukea lisää täältä.


Toivottavasti joku sai tästä postauksesta vähän ideoita seuraavalle kauppareissulle.

Reipasta maanantaita

 <3