Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Hurahda sinäkin aromaöljyihin

Minun ja aromaöljyjen rakkaustarina alkoi, kun rupesin käymään säännöllisesti hieronnoissa. Jostain syystä aikoja oli useimmiten vapaana vain aromaterapiahierontaan, joten päädyin ikään kuin vahingossa menemään kyseiseen käsittelyyn. Aromaterapiahieronta paljastui tavalliseksi hieronnaksi, jossa käytetään aromaattisia hierontaöljyjä. Ihastuin aromaattisten öljyjen tuoksumaailmaan, mitä edesautti valloittava hierojani Jaana, joka aina huolellisesti valitsi sen hetkiseen fiilikseeni sopivimmat öljyt. Jaana on hyvin vakuuttunut öljyjen myönteisistä henkisistä ja fyysistä vaikutuksista. Jotkut öljyt kuulemma lievittävät kipuja, jotkut taas rentouttavat ja toiset lisäävät seksuaalista halukkuutta. Eri öljyjä käytetään siis erilaisiin tarkoituksiin.



























Jaanan kannustamana hankin aluksi itselleni kotiin ruohonjuuresta aromaöljykynttilän ja ensimmäisen aromaöljyni -laventeliöjyn. Sittemmin WC-kaappiimme on kertynyt melkoinen arsenaali erilaisia tuoksuöljyjä. Välillä poltan kotona aromaöljykynttilää, jos haluan rentoutua. Kun meille tulee vieraita, saatan myös laittaa WC:n nurkkaan aromakynttilän palamaan, joka tuo mukavaa luksusta vessassa istumiseen. ;) Toisinaan tiputan nukkumaan mennessä muutaman tipan aromaöljyä tyynyliinalle, jotta pehmeät tuoksut saisivat minut näkemään mukavia unia. En ole ihan varma onko tämä toiminut, mutta hyvä tuoksu on minusta joka tapauksessa miellyttävä tapa vaipua uneen. 



























Useimmiten käytän aromaöljyjäni kuitenkin pyykinpesussa ja hajuvesien korvikkeina. Minulla on migreenitaipumus, enkä siksi pysty käyttämään useimpia hajuvesiä tai hajustettuja pesuaineita. Kuitenkaan aromaöljyt eivät lähtökohtaisesti ole aiheuttaneet minulle päänsärkyä, huonoa oloa tai allergisia reaktioita. Laitan aromaöljyä yleensä aina aamulla ranteisiini ja pyykkiä pestessäni nestamäisen pesuaineen sekaan. On ihanaa, että pyykkiä pestessä koko asunto tuoksuu kevyesti esimerkiksi ruusuöljylle. Toisaalta on myös kiva, että hajusteetonta pesuainetta voi tuunata kevyillä tuoksuilla. Välillä sekoitan aromaöljyjä myös vartalovoiteisiin tai itse tekemääni hunajakuorinta-aineeseen. Erilaisia öljyjä voi myös sekoittaa keskenään, jolloin voi luoda mielenkiintoisia tuoksuyhdistelmiä. Aromaöljyjä on niin monenlaisia, että niistä löytää helposti myös miehille sopivan tuoksun, kuten teepuun tai eukalyptuksen.



























Suosittelen lämpimästi kokeilemaan aromaöljyjä, joille löytyy lukuisia käyttötarkoituksia. Alla vielä lista ostamistani öljyistä ja mihin niitä käytän:

- laventeli (nukkumaan mennessä, tuoksuna, pyykinpesussa)

- sitruuna (parfyyminä, hunajakuorinta-aineeseen sekoitettuna)

- eukalyptus (WC:n raikastajana, flunssan karkottajana)

- kamomilla (flunssan karkottajana, rentouttajana)

- ruusu (tuoksuna, pyykinpesussa)

- teepuu (pyykinpesussa, WC:n raikastajana, pesuaineena)

- ylang ylang (tuoksuna)

- jasmine (tuoksuna)


Tuoksuöjyjä, joita voi ostaa itselleen esimerkiksi Ruohonjuuresta.

Mukavaa viikonloppua <3



maanantai 9. tammikuuta 2017

Kurkumalatte rentouttaa kehon ja mielen

Suomalaiset ovat todellista kahvikansaa. Vaikka rakastankin kahvia, niin olen erittäin herkkä kofeiinille ja ideaalimäärä kahvia on minulle yksi kuppi päivässä ja kaksi ehdoton maksimi. Rakastan kuitenkin kuumia juomia ja esimerkiksi kofeiinittomat teelaadut eivät mielestäni maistu yhtä hyville kuin kofeiinilliset. Niinpä kurkumalatte (kultainen maito) on vastaus kaikkiin toiveisiini; se sisältää tuskin ollenkaan kofeiinia, rauhottaa kehon ja mielen ja on todella herkullista. Lisäksi laten oranssi sävy saa minut aina pirteäksi. Ainakin Ruohonjuuresta ostettavan kurkumalattejauheen ainesoat ovat aika vakuuttavat. Jauhe on 100 prosenttisesti luomua ja sisältää kurkumaa (54 %), kaakaota, kanelia, vaniljaa, inkivääriä, lakritsia ja mustapippuria.


Kurkumalatte on myös helppo valmistaa. Itse teen latteni kahteen desiin mantelimaitoa, johon sekoitan puoli teelusikallista kurkumalatteseosta ja ruokalusikallisen tummaa siirappia. Sitten kuumennan maitoa muutaman minuutin hellalla tai mikrossa, niin että juoma lämpenee, muttei kuitenkaan kiehu. Mielestäni kurkumalatte on parasta, kun se on makeutettu kunnolla, koska muuten juoman maku muistuttaa liiaksi keittoa. Lisään jauhetta myös puolet vähemmän kuin lattepurkissa neuvotaan.



Sen lisäksi, että kurkumalatte on niiiiiiiiiiin herkullista, kurkumalla väitetään olevan lukuisia myönteisiä terveysvaikutuksia. Kurkuman kerrotaan parantavan muistia, olevan anti-inflamatorinen ja parantavan ruoansulatusta. En tiedä pitävätkö väitteet paikkansa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. :) 

Juoma on niin maukasta, että jos se vieläpä edistää hyvää terveyttä, on tämä pelkkää plussaa!

Ja eikun kaikki kurkumalattea testailemaan. <3

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Rakas pikku possu



























Vietin tämän joulun perinteisesti taas vanhempieni luona kiireettömyydestä nauttien. Pyhien jälkeen äitini pyysi minua käymään läpi kirjahyllyn lastenkirjat ja kertomaan hänelle mitkä niistä haluan säästettävän. Niinpä kävin läpi kymmeniä satukirjoja, jotka ovat jääneet muistoksi minun ja siskoni lapsuudenajasta. Minulla on usein ollut vanhempieni luona käydessä muka niin kiire, etten ole ottanut aikaa entisten kirjojeni katselemiseen. Kun nyt palasin selailemaan kirjoja, muistot lapsuuden mukavista lukuhetkistä tulvivat mieleeni. Hyllyssä oli muun muassa kirja elefantista, joka oli värikäs ja muiden mielestä siksi outo. Useita Walter Moersin hulvattoman hauskoja Kapteeni Siniparta -kirjoja ja Mauri Kunnaksen satuja, joista suosikkini oli Yökirja. Se kertoo mitä kaikkea oikein silloin tapahtuu, kun koiramäki nukkuu. Kaapissa oli myös sympaattisia Pikku kanisisko - ja Pekka töpöhäntä -kirjoja, joista jälkimmäiset ovat alun perin kuuluneet äidilleni. Kirjojen joukosta löytyi myös satu, jonka olin ehtinyt unohtaa, mutta välittömästi sen nähdessäni muistin kuinka paljon siitä pidin. Kirjan nimi on Rakas pikku possu (kirjoittanut. Ulf Nilsson ja Eva Eriksson) ja se puhuttelee minua tänäkin päivänä niin paljon, että luin sen oitis kannesta kanteen.

Kirja kertoo kuolemaisillaan olevasta vastasyntyneestä possusta, jonka kaksi lasta pelastavat tehotuotantotilalta. Lapset alkavat kasvattamaan  possua kotona. Siasta tulee perheenjäsen ja isän empimisestä huolimatta jopa ruokailee yhdessä muun perheen kanssa, nukkuu isän vatsan päällä ja istuu ikkunalaudalla kuin lemmikkikoira. Possu kasvaa kasvamistaan suureksi karjuksi ja lopulta possun pitämisestä kaupunkiasunnossa tulee niin hankalaa, että isä päättää viedä possun päiviltä, pystymättä siihen lopulta kuitenkaan. Possu päättää, ettei voi enää jäädä taloon elelemään ja karkaa ulos metsään. Ulkona possu kirmaa niityllä ja polskii lammessa onnellisena vapaudestaan.



























Lukiessani kirjaa, minulle tulivat kyyneleet silmiin. Niin ajankohtainen ja koskettava kirja on vielä 2010-luvullakin. Kirja käsittelee lapsen kielellä niinkin syvällisiä asioita, kuin onko oikein teljetä eläin joka voisi olla meille yhtä rakas kuin lemmikkikoiramme, ahtaaseen karsinaan koko elämäksi? Entä onko oikein syödä lihaa, jos itsellä ei kuitenkaan ole sydäntä tappaa eläintä? Kirja myös korostaa eläimen ja ihmisen yhtäläisyyksiä. Kaikki me haluamme olla vapaita. Useimmista meistä kasvaa myös aikuisia, jolloin aika lapsuudenkodissa jää menneisyyteen.


Rakas pikku possu -kirja herätti mielessäni myös kysymyksen, millainen mahtaa olla lastenkirjojen rooli ihmisen arvomaailman ja asenteiden muodostumisessa? Mietin myös sitä, luetaankohan lapsille yhä perinteisiä satukirjoja, vai ladataanko kirjat iPadille, joista ne luetaan? Syntyykö ihmisillä samanlainen tunnesuhde virtuaalikirjoihin, kuin kirjoihin, joiden kuvat ja tekstit ovat paperilla? Säilyvätkö digikirjat yhtälailla vuosia niin, että ihminen voi saada kontaktin entiseen minäänsä lukemalla vanhaa kirjaansa? Vai katoavatko modernit satukirjat vuosikymmenten saatossa, kun iPadeistä ja tietokoneista tulee vanhoja ja ne kärrätään kaatopaikalle? Näihin kysymyksiin en tietenkään tiedä vastausta, mutta olen onnellinen, että tulin käyneeksi läpi noita vanhoja kirjoja. Vielä onnellisempi olen siitä, että minulle on pienenä luettu kirjoja, jotka käsittelevät ihmisten eläinsuhdetta syvällisellä tavalla.


Hyvää ja eläinystävällistä Uutta Vuotta 2017!

<3


Kirjan tiedot:
Kirjoittajat: Ulf Nilsson, Eva Eriksson.
Teoksen alkuperäisnimi: Älskade lilla gris.
Painovuosi 1982.
Kustantaja WSOY.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kasvissyöjän ennenaikainen joulu


Viime sunnuntaina oli kirjaimellisesti kasvissyöjän ennenaikainen joulu. Menin hyvää aavistamatta lähialepaamme ostamaan lounasta. Olin varautunut syömään  taas sen saman tutun kasviskiusauksen, joka on niitä harvoja kasviseineksiä, mitä on pystynyt ostamaan pienestä Alepastamme. Marssin eineshyllylle ja kuinka ollakaan, kasviskiusauksen viereen oli ilmestynyt Vege pizza. Naamani vääntyi melkoiseen hymyyn, kun havaitsin, ettei pizza ole pelkästään kasvis vaan myös vegaaninen. Sitten huomasin, että hyllylle oli ilmestynyt myös muun muassa vegaaninen makaroonilaatikko, vegaanisia karjalanpiirakoita, vegaaninen riisipuuro ja vegaanisia "lihapiirakoita". Melkein hypin ilosta. Kasviseinesten alla oli iso kyltti; tästä hyllystä kasvisruokaa. Tässä postauksessa arvioin joidenkin vege-einesten maun.



Vege Pizza
(Saarioinen)

Vege Pizzan herkuttelin kotiin tultuani saman tien. Mielestäni pizza oli tosi maukas ja sopivasti maustettu. Plussaa pizza saa siitä, että siinä oli päällä vegaanista juustoa, jota ei edes maista maidottomaksi. Pizza on tuskin kovin terveellinen, mutta vastapainoksi söin ison annoksen itusalaattia.

Kouluarvosana makukokemukselle: 8 
Kalorimäärä: 440 kcal (vastaavan jauhelihapizzan kalorimäärä 500 kcal)
Eineksen hinta: 1,75 €



Karjalanpiirakat
(HoviRuoka)

Iltapalaksi nautin kaksi vegaanista karjalanpiirakkaa keiju-margarinillä. Piirakat olivat mielestäni aivan yhtä hyviä kuin maitoon leivotut riisipiirakat.

Kouluarvosana makukokemukselle: 9
Kalorimäärä: 202 kcal/100 g (vastaava maitoon leivotun piirakan kalorimäärä 240 kcal per 100 g)
Eineksen hinta: 1,08 € (4 kpl)


Makaronilaatikko
(HoviRuoka)

Seuraavana päivänä vegaanieinesten maistelu jatkui ja pakko oli tietysti maistaa myös vegaanista makaronilaatikkoa. Minun on kuitenkin rehellisyyden nimissä tunnustettava, että tämän ruoan isoa fania minusta ei tullut, sillä eines oli melko mauton ja jätti raskaan olon. Jos tätä jatkossa ostan, niin minusta siitä riittää hyvin kahteen ruoka-annokseen. Makaronilaatikon plussa on se, että se sisältää paljon runsasproteiinista seitania.

Kouluarvosana makukokemukselle: 6
Kalorimäärä; 165 kcal/ 100 g
Eineksen hinta: 2,09 €


Maidoton Riisipuuro
(HoviRuoka)

Kävin seuraavana päivänä TAAS Alepassa ostoksilla ja nappasin tällä kertaa ostoskärryyn mm kookosmaitoon valmistetun riisipuuron. Tämä puuro on oikeasti einekseksi ihan mielettömän hyvää. Vaikka puuro maistuu hyvältä sellaisenaankin, ripottelin puuron päälle kanelia ja stevia-sokeria. Puuron kanssa söin ruisleivän vegaanisella juustolla, jota muuten on vihdoin myytävänä myös lähialepassani. <3

Kouluarvosana makukokemukselle: 9 1/2
Kalorimäärä: 93 kcal/100 g (maitoon valmistetun riisipuuron kalorimäärä vastaavasti 100 kcal)
Eineksen hinta: 1,7 €



Aseman VegeMöttönen sweet-chili
(Helsingin Makkaratehdas)

Iltapalaksi herkuttelin Aseman VegeMöttösen, jonka kanssa sopii erinomaisesti mielestäni jokin kevyt keitto. VegeMöttönen on nimittäin erittäin kaloripitoinen pläjäys. Itse möttönen on mielestäni hyvää, vaikken yleensä tykkää syödä uppopaistettuja ruokia. Valitsemani luomu sipulikeitto taas ei ollut järin maukasta, enkä ostaisi sitä uudelleen. Varmasti kaupasta löytyy parempia vegaanisia keittoja VegeMöttösen kanssa herkuteltavaksi.

Pakko kertoa, että möttönen aiheutti minulle lieviä vatsan väänteitä. Oma vatsani on nimittäin aika herkkä rasvaisille jutuille. Kannattaa siis olla varovainen möttösten kanssa, jos vatsasi on herkkä!

Aseman VegeMöttönen

Kouluarvosana makukokemukselle: 7 1/2
Kalorimäärä: 271 kcal/100g (lihapiirakan kalorimäärä vastaavasti 260 kcal)
Eineksen hinta: 2,98 €

Itsehän en ole varsinaisesti vegaani, mutta valitsen vegaanisen vaihtoehdon, jos sellainen on tarjolla. Ajattelen, että jos minulla on mahdollisuus valita tuote, minkä tuottaminen ei ole edellyttänyt eläinten kärsimystä, miksen valitsisi sitä? On hienoa seurata miten vegaanisten valintojen tekeminen helpottuu kokoajan. Vegaaniset tuotteet eivät ole vain vegaaneille, vaan kenelle tahansa, joka haluaa edistää eläinten hyvinvointia omilla valinnoillaan edes silloin tällöin. Yksikään teko ei ole turha, vaan edistää ruoantuotannon eläin- ja ilmastoystävällisyyttä kannustaen yrityksiä kehittämään hyödykkeitä, joiden tuotannossa eettisyys on otettu huomioon.

Kävin muuten viime viikonloppuna Helsingin Aleksanterinkadun joulukadulla ja erään silmälasiliikkeen (joka on heti Marimekon myymälän vieressä) ikkunassa on ihana rottateema. Kyseisessä kuvassa näkyvät kaksi valkoista ja yksi ruskea rotta ovat aivan kuin omat kesyrottani Sauli Simo ja Kalle. <3 <3 <3

Eläinystävällistä joulun odotusta!

perjantai 25. marraskuuta 2016

Hyvää "pimeää perjantaita"

Wikipedian mukaan 25.9 on ainakin vuodesta 2005 lähtien ollut vuoden kiireisin shoppailupäivä Yhdysvalloissa. Black Friday:tä vietetään heti kiitospäivän jälkeisenä päivänä juuri ennen joulukuuta, mikä on ideaali ajankohta houkutella asiakkaita alehyllyjen äärelle. Monia vuosia kaupat venyttivät "pimeänä perjantaina" aukioloaikojaan aina kuuteen asti illalla, mutta vuonna 2012 ostamisen ilon päivä vietiin uudelle tasolle, kun monet suuret tavaratalot, kuten Best Buy, Macy's ja Bealls ryhtyivät pitämään ovia auki aina puoleen yöhön asti. Nykyään osa kaupoista ottaa varaslähdön pimeään päivään ja pitävät ovet auki myös kiitospäivänä. Johan oli jo aikakin!

Pimeää päivää ei onneksi kuitenkaan juhlita pelkästään Yhdysvalloissa, vaan perinne on levinnyt ympäri maailmaa. Koska globaali trendi on se, että kuluttaminen muodostaa yhä suuremman osan ihmisenä olemisesta, on mielestäni erittäin positiivista, että kyseistä päivää ollaan vihdoin alettu viettää myös Suomessa. Black Friday:tä ovat mainostaneet aktiivisesti ainakin Stockmann, Tokmanni, Kampin keskus ja Rajala. SÄÄSTÄ jopa 20 % rohkaisee sivuillaan Stockmann. Tokmanni sen sijaan lupaa, että kun ostokset tekee 25.11 - 31.12, saa laskun tililleen vasta maaliskuussa 2017. Loistavaa! Huolettomuus on nyt vähintäänkin taattu, kun edes laskun maksamisesta ei tarvitse murehtia ainakaan heti. Tämä on sitä yhteiskunnan tasa-arvoa, kun turhan krääsän ostaminen on tehty mahdolliseksi tässä ja nyt, oli rahaa tai ei. Kiitos markkinatalous!

Kehotan siis kaikkia marssimaan tavarataloihin metsästämään alennuksia, joita ostamalla voi säästää rahaa johonkin mitä oikeasti tarvitsee. Jos et kuitenkaan viitsi rasittavan työpäivän jälkeen rynniä keskustan ihmisvilinässä, niin ei hätää. Lähtökohtaisesti kaikkia pimeän perjantain tuotealennuksia voi ostaa myös nettikaupoista. Tämä voi itse asiassa olla jopa tehokkaampaa kuin ostosten tekeminen paikan päällä, koska sinulla ei mene aikaa matkustukseen, vaan voit tämänkin ajan käyttää hyödyksesi shoppailemalla. Ostan Itselleni Tokmannin alennuksista ainakin muovisen joulukuusen (koska oikea joulukuusihan sotkee asunnon), revontulijouluvalot (koska minulla ei älypyhelimeltani ole aikaa tuijotella taivaalle) ja Hyundai-raivaussahan, minkä aina olen halunnut.

"Ainoa huolenaiheeni" Black Friday -vieton osalta on se, että kuulin kauppojen alennusten saaneen jotkut ihmiset niin ostohimoisiksi, että rynniessään kauppakeskuksien aletiskeille, ihmiset ovat tönineet toisiaan Pohjois-Amerikassa ja Etelä-Afrikassa. Pitäisiköhän napata Tokmannille mennessä mukaan sateenvarjo eteisestä, niin pystyn tarpeen vaatiessa selättämään kilpailijani?

On se hienoa, että ihmiskunta voi ostamisen kautta olla yhtä suurta perhettä iloine ja suruineen. Pankki- ja luottokorttejaan vinguttavat markkinatalouden lapset tuudittavat koko ihmiskunnan tavarataivaaseen, jossa pimeyden keskelläkin paistavat led-valot ja kuka tahansa voi olla yksi muista, mutta samalla vähän parempi kuin muut.

Kiitos Amerikka. Kiitos markkinatalous
ja tavaratalo Sokoksen sanoin "löydä itsesi",
mutta mieluiten ostoshyllyjen välistä. ;)



Kuva: Pixabay.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Mikä tekee minut onnelliseksi?


Milloin olen ollut elämässäni onnellisin? Tämä on kysymys, jonka tannoin itseltäni kysyin. Suurin osa ihmisistä tavoittelee jollain tavalla onnellista elämää. Onnellisuus on kuitenkaan harvoin itsestään selvää, koska elämässä tulee vaikeuksia vastaan aika usein... Tai näin on ollut ainakin omassa elämässäni. :) Kuitenkin iän myötä, minusta on tullut onnellisempi, koska olen oppinut suhtautumaan vastoinkäymisiin rennommin. En enää niin herkästi ajattele, että jokin asia olisi maailmanloppu. Tiedän, että ikävistäkin jutuista pääsee oikealla asenteella yllättävän hyvin yli.


Teini-ikäisenä (ja välillä vieläkin :D) yritin ratkaista elämässäni eteen tulevia vaikeuksia analysoimalla niitä. Välillä myös sorruin eräänlaiseen negatiivisuudessa rypemiseen. Elämänkokemus on kuitenkin opettanut, että joskus paras tapa reagoida hankaluuksiin on vain antaa niiden olla ja todeta, että "ikävä juttu, mutta tälle asialle en voi mitään" ja keskittyä sitten positiivisiin juttuihin. Joskus käy myös niin hyvin, että kun asian jättää "hyllylle", niin seuraavan kerran kun sitä ajattelee, se ei tunnu enää niin isolta. Itselleni negatiivisten asioiden sikseen jättäminen oli silti varsinkin teininä tosi vaikeaa. Olen nimittäin aika ratkaisukeskeinen ihminen. Tämä on tavallaan hyvä juttu, mutta toisaalta siitä helposti stressaantuu, jos yrittää liikaa vaikuttaa oman elämän kulkuun. Onni menee helposti ohi, jos ei pysähdy olemaan onnellinen, vaan aina miettii, että kun fiksaan tämän yhden jutun, niin sitten voin hengähtää ja olla tyytyväinen elämääni. Tietysti välillä elämässä voi tulla niin suuria mutkia vastaan, että on kohtuutonta vaatia itseltä ikävyyksien unohtamista. Kurjista asioista on oikeus olla surullinen. Ainakin itse olen kuitenkin usein sortunut masentelemaan asioita, joita ei olisi niin paljoa jälkikäteen ajateltuna ollut syytä murehtia.


Olen ollut elämässäni onnellisin pienenä lapsena sekä tällä hetkellä. <3 Molempia elämäntilanteita yhdistää se, että elämässä on mielekästä tekemistä ja hyviä ihmissuhteita. Pienenä nautin hirveästi leikkimisestä ja minulla oli vilkas mielikuvitus. Saatoin tuntikausia kävellä vaikka metsässä ja kertoa itselleni tarinoita, joihin eläydyin voimakkaammin kuin näin aikuisena enää pystyisin. Myös monilla leluistani oli nimet ja olin kuvitellut niille omat persoonat. Olen todella hyvilläni siitä, että minulla oli ns. perinteinen lapsuus, joka kesti pitkään ja sisälsi monia hauskoja leikkejä, joita muistelen hymyssäsuin välillä näin aikuisiälläkin. Tässä elämäntilanteessa minulle suurta mielihyvää sen sijaan tuottaa opiskelu, joka on kiinnostavaa ja sopivan haastavaa. Toisaalta minulla on myös harrastuksia, kuten tämän blogin kirjoittaminen, kuntosali ja Luonto-Liiton susiryhmässä ajoittain toimiminen, jotka yhdessä ovat minulle suuri voimavara. Aion jatkossakin kaikissa elämäntilanteissa yrittää löytää harrastuksia, jotka rentouttavat ja joita teen puhtaaksi siksi, että se on hauskaa ja tärkeää. Uskon, että tietynlaisesta suorittamisesta irti pyristely ja läsnäolo on yksi onnen avain. Vielä tärkeämpänä onnellisuuden kannalta pidän kuitenkin sitä, että pyrkii tietoisesti tekemään asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Tämä tuntuu aika itsestään selvältä, kun sen sanoo ääneen, mutta se ei välttämättä sitä ole. Arki on nykyään monilla ihmisillä niin täynnä kiireitä, että joskus voi olla ihan paikallaan raivata tietoisesti aikaa asioihin, mitkä tuottavat hyvää oloa.


Mitä sitten tänään olen tehnyt, että tämä päivä olisi mahdollisimman "onnellinen"? Noh, olen tehnyt mielipuuhaani, eli nauttinut rauhassa aamu ja iltapäiväkahvia, kirjoittanut blogia, sekä viettänyt laatuaikaa ihanien lemmikkieni ja avopuolisoni kanssa. Eipä sitä muuta tämä nainen tähän hetkeen tarvitsekaan.

Toivottavasti sinäkin olet löytänyt elämässäsi asiat, jotka tekevät sinut onnelliseksi elämäntilanteessa, jossa nyt olet. Muista, että tämä päivä on yhtä arvokas kuin huominen. Vaikka elämä ei aina voi olla täydellistä tai edes lähellä sitä, niin elämässä on aina jotain positiivista, johon keskittymällä saa kummasti voimaa myös niiden vaikeuksien voittamiseen. 

Ihanaa sunnuntaita!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Jouluiset mariannepikkuleivät


Olen aina ollut suuri Marianne-karkkien fani, joiden jättämä maku suuhun on niin miellyttävä, että vaikea keksiä yhtä raikasta suklaaherkkua. Taannoin havaitsin ilokseni, että Marianne-karkit ovat myös eläinystävällisiä, koska ne eivät sisällä mitään eläinperäistä. Tästähän innostuin ja kehittelin mariannekeksireseptin joulua silmällä pitäen. Leivoin keksit spelttijauhoihin, koska ne ovat vehnäjauhoja jonkin verran terveellisempiä. Huomasin samalla, että spelttijauhot sopivat koostumukseltaan todella hyvin keksien leivontaan. Spelttijauhojen käyttö ei kuitenkaan tässä reseptissä ole välttämätöntä, vaan ne voi korvata esimerkiksi vehnäjauhoilla.


Ainekset

5 dl spelttijauhoja (tai 3,5 dl vehnäjauhoja)
3 rkl perunajauhoja
3 tl leivinjauhoja
3 rkl kaakaojauhoja
0,75 dl siirappia
1 dl mariannerakeita
hippusellinen suolaa
1 dl rypsiöljyä
1 dl Oatlayn suklaa Kaura juomaa 
(tai vettä/tavallista soija-, kaura- tai riisimaitoa)


Ohje

Sekoita kuivat ja kosteat aineet erillisissä kulhoissa. Lisää sitten pikkuhiljaa jauhoseosta nesteiden joukkoon samalla sekoittaen. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Uunin kuumentuessa kauli taikina ohueksi ja muotoile piparkakkumuottia apuna käyttäen tai käsin taikinasta haluamasi muotoisia keksejä leivinpaperille. Laita keksit uuniin paistumaan noin 8 minuutiksi.


Keksien kanssa nautittavaksi sopii hyvin esim mariannekaakao. Vaahdotin soijakermaa suklaa kaurajuoman kaveriksi. Kaakaohon lisäsin muutaman tipan piparminttuaromia ja kermavaahdon päälle ripottelin vielä vähän mariannerakeita. Olen taivaassa! :D


Marianne-keksit sopivat hyvin vaikka joululahjaksi tai tuomisiksi pikkujoulukesteihin.

Kannattaa kokeilla!



Huomenna meillä on tiedossa juhlapäivä, koska Lavi täyttää yhden vuoden. Lavi saa lahjaksi possupehmolelun ja täytyy ostaa kotiin tullessa Mustista ja Mirristä pojalle jotain herkkuja :P

Ihanaa isänpäivää kaikille maailman isille!