Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Raha; mitä se oikeastaan on ja miksi se on tärkeää?


Tämän kirjan luettuasi, et todennäköisesti ajattele enää rahasta niin kuin ennen, etkä miellä yhteiskuntaamme samanlaiseksi kuin ennen! Viime talvena julkaistu Ville Iivarisen yhteiskuntariittinen esikoiskirja, Raha, mitä se todella on ja mitä sen tulisi olla, osuu modernien yhteiskuntien ytimeen; rahajärjestelmään. Jokaisen ihmisen tulisi lukea tämä teos, koska siinä esitetään tuoreita näkökulmia aiheeseen, joka vaikuttaa nykypäivänä perustavanlaatuisesti kaikkien ihmisten elämään.

Taloustieteessä rahan määrän ei uskota pitkällä aikavälillä vaikuttavan kokonaistarjontaan, eli bruttokansantuotteeseen tai talouskasvuun. Jos rahaa luodaan enemmän, kuin tavaroiden ja palveluiden arvonlisä kasvaa, tilanne johtaa inflaatioon, eli hintatason nousuun. Mikäli taas rahaa luodaan liian vähän suhteessa tuotantoon, tavaroiden hinnat laskevat, eli rahalla saa entistä enemmän asioita. Rahan määrän ei siis  nähdä olevan oleellinen arvonlisän syntymisen kannalta, eli sitä pidetään talouden vaurauden näkökulmasta neutraalina. Tämä rahan niin kutsuttu neutraalisuusoletus on saattanut edesauttaa sitä, että rahan olemus ja rahajärjestelmä eivät ole taloustieteessä keskeisiä kysymyksiä.

Vaikka rahan määrä olisikin talouden kannalta neutraali tekijä, sillä kenellä on valta vaikuttaa rahajärjestelmään, tuskin kenenkään mielestä on yhdentekevää yhteiskunnan tai talouden kannalta. Silti monilla ihmisillä on tutkimusten mukaan hyvin väärä kuva rahajärjestelmän toiminnasta, yhdestä yhteiskuntamme keskeisimmistä instituutioista ja itsekään en tunne rahajärjestelmän toimintaa kovin hyvin.  Iivarinen on Suomen Talousdemokratia ry:n puhemies ja valtiotieteiden maisteri, joka pyrkii kirjassaan purkamaan rahaa koskevia myyttejä. Kirja tuntuu olevan ennen kaikkea vastalause sille, että nykyinen rahajärjestelmä otetaan annettuna. Iivarinen itseasiassa väittää, että moderni rahajärjestelmä ja sen piilevin olemus, velka, selittävät huomattavan paljon nyky-yhteiskuntien ongelmista aina taloudellisen eriarvoistumisen kasvusta talouden kasvupakkoon. Tämä tietenkin johtaa siihen, että rahajärjestelmän muuttaminen tulisi olla yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa keskiössä.


Mennäänpä seuraavaksi syvällisemmin kirjassa esitettyihin väitteisiin ja näkemyksiin. Itse luulin vielä joitakin vuosia sitten, että liikepankkien keskeisin tehtävä taloudessa on välittää rahaa eteenpäin säästäjiltä lainanottajille. Luulen, että tämä on aika yleinen käsitys ihmisillä, sillä näin on väitetty niin taloustieteen oppikirjassa (Pohjola 2006, 172) kuin Helsingin Sanomissa (Iivarinen 2015, 47). Oleellista pankkien nykyroolin ymmärtämisessä on tietää, etteivät pankit ainoastaan ota vastaan rahaa säästäjiltä ja maksa siitä korkoa, vaan ennen kaikkea luovat rahaa velkasuhteissa. Kun sinä otat asuntolainan pankista, tilillesi kirjataan digitaalisesti sovittu summa velkarahaa (credit). Tämä raha ei ole kenenkään muun pankkiin ensin tallettama summa, vaan tässä lainasopimuksessa syntynyt määrä rahaa (debit). Jos pankit voisivat lainata eteenpäin yksinomaan rahaa, mitä ihmiset pankkeihin ovat tallettaneet, lainanantohan riippuisi siitä onko rahaa ensin talletettu pankkiin. Käytännössä olisi silti hassua, jos pankista kerrottaisiin, että saat rahan sitten tilillesi, kun joku muu on ensin tallettanut kyseisen summan pankkiin Iivarinen selittää. Todellisuudessa pankkien täytyy siis tehdä jotain aivan muuta ja tämä muu on rahan luomista velan myöntämisen yhteydessä, mikä pumppaa rahaa talouteen (Iivarinen 2015, 19). Useiden arvioiden mukaan 90 prosenttia rahan määrästä itse asiassa syntyy velkasuhteissa (ks. esim Väisänen 2015), missä raha on yksinkertaisesti vain pankin lupaus maksaa raha lainanottajalle ja lainanottajan lupaus maksaa raha korkojen kera takaisin pankille. Keskuspankki voi jonkin verran vaikuttaa siihen, miten paljon lainoja liikepankit myöntävät säätämällä esimerkiksi kassavarantosuhteen ja koron millä liikepankit voivat lainata varallisuutta keskuspankista (lue lisää Iivarisen kirjasta sivuilta 66-67), mutta Iivarisen mielestä nämä toimet eivät rajoita liikepankkien velanantoa niin merkittävästi, että rahan määrän voitaisiin katsoa olevan keskuspankkien hallinnassa. Iivarisen mukaan rahajärjestelmä toimii lähes joka puolella maailmaa pääpiirteiltään samalla tavalla.

Niin, suurin osa rahasta muodostuu velkasuhteissa so what? Asian tekee Iivarisesta yhteiskunnallisen hyvinvoinnin näkökulmasta ongelmalliseksi monikin asia. Ensinnäkin, koska rahaa laittavat liikkeelle juuri yksityiset liikepankit, velkaa näiltä liikepankeilta eivät ota yksinomaan kuluttajat, vaan myös valtiot, joiden velkakirjoja liikepankit ostavat. Velkaan liittyy lähes aina myös korko, mikä tarkoittaa sitä, että lainanottajan tulee maksaa pankille sen luomasta rahasta enemmän kuin pankki alun perin rahaa loi. Nykyään Iivarisen mukaan yhä suurempi osuus valtioiden budjetista kuluu korkomenoihin liikepankeille, joka on suoraa tulonsiirtoa julkiselta sektorilta yksityiselle. Tämä raha valuu pois yleishyödyllisistä investoinneista yksityiselle sektorille, eli pankkien omistajille ja sijoittajille. Toinen ongelma rahajärjestelmän velkavetoisuudessa on hyvin tunnettu ongelma järjestelmän epävakaudesta. Kun taloudella menee huonosti (kuten yleensä menee) ja ihmiset ottavat velkaa varoen, koko korttitalo alkaa hajota, kun taloudelliset toimijat eivät voi maksaa toistensa velkaa pois.

Ympäristön näkökulmasta nykyisen rahajärjestelmän toiminta on kestämätön siksi, että rahasta perittävä korko luo kannustimen jatkuvaan talouden kasvattamiseen. Koska pankit ovat velkaa säästäjille, yksityiset velanottajat ja valtiot ovat velkaa pankeille, koko järjestelmää pyörittää käytännössä velkaantuminen. Kun velka maksetaan takaisin, raha häviää taloudesta ja se katoaa pankkien kirjanpidosta. Silloin kun velkaa taas myönnetään, talouteen tulee lisää rahaa. Koska tästä velasta kuitenkin täytyy maksaa pankeille korkoa, jota ei luoda velan antamisen hetkellä talouteen, tämä käytännössä tarkoittaa, että velkaa tulee syntyä kokoajan enemmän, että korot pystytään maksamaan takaisin. Talous siis kärsii eräänlaisesta kroonisesta rahan niukkuuesta (Väisänen 2015). Tällaisessa rahajärjestelmässä puheet ympäristön resurssien kuluttamisen vähentämisen välttämättömyydestä luonnon suojelemiseksi kaikuvat kuuroille korville, kun kaikki murehtivat oman velkataakansa maksamisesta takaisin. Mutta mikä on sitten vaihtoehto nykyiselle rahajärjestelmälle, joka aiheuttaa suurta epävarmuutta, eriarvoisuutta ja järjetöntä resurssien haaskausta?

Kun rahan luovat yksityiset liikepankit, rahan luontia ohjaavat voiton tavoittelu ja yritysten intressit. Mikäli rahan sen sijaan loisi demokraattinen valtio, rahan luontia ohjaisi todennäköisesti vahvemmin pyrkimys yhteiseen hyvään ja siksi Iivarisen mielestä rahanluontioikeus tulisi siirtää valtioille. Kuitenkin moni kavahtaa tätä ajatusta, koska aiheesta tulevat mieleen lähinnä totalitaaristen maiden surullisen kuuluisat hyperinflaatiot. Jotkut rahareformistit ovat esittäneet ratkaisuksi rahan luontioikeuden siirtämistä keskuspankeille, jotka olisivat ikään kuin puolipoliittisia. Omasta mielestäni tämä tuntuisi fiksuimmalta ratkaisulta, jonka yhteiskunnallisia vaikutuksia pitäisi tutkia lisää. Tämä on ehkä suurin kysymys mistä olen Iivarisen kanssa eri mieltä, sillä Iivarisesta rahajärjestelmä tulisi olla täysin demokraattisesti valittujen poliitikkojen käsissä. Itse pidän tätä ongelmallisena, sillä poliitikot ajattelevat aina myös tulevia vaaleja. Tällöin poliitikoilla on kannustin löysätä rahapolitiikkaa liian helposti, joka voisi lyhyellä tähtäimellä laskea reaalihintoja, jos yritykset eivät osaa ennakoida inflaatiota oikein, mutta pitkällä aikavälillä kaventaisi luottamusta rahaan, joka on koko rahainstituution toimintakyvyn edellytys. Täten mielestäni miettimisen arvoinen systeemi voisi olla,  että rahanluontioikeus olisi keskuspankilla, jonka valtio omistaisi ja jonka korkotulot menisivät valtiolle, mutta jota eivät johtaisi poliitikot, vaan eduskunnan valitsemat asiantuntijat.


Ville Iivarisen rahakirja on tärkeä ja hyvin kirjoitettu teos, mutta kirjan viimeinen kappale, jossa pohditaan ratkaisuja nykyiselle järjestelmälle jää kuitenkin hieman pintapuoliseksi. Uskon silti, että uuden rakentaminen alkaa aina sen tunnistamisesta mitä ongelmia nykyinen tapa hoitaa asioita pitää sisällään. Kun rahajärjestelmän ongelmat tunnetaan paremmin ihmisten keskuudessa, myös poliittinen paine järjestelmän muuttamiseksi eittämättä lisääntyy.

Huom. Itse kiinnostuin rahajärjestelmästä alun perin lukiessani tämän Lauri Väisäsen pro gradu -lopputyön, jonka lukemista suosittelen myös erittäin lämpimästi. 

Kirjan tiedot: Ville Iivarinen. 2015.  "Raha: Mitä se on ja mitä sen tulisi olla?" Kirjan voi tilata itselleen täältä!

Kuvat:  Pixabay ja viimeinen Julia Müller

maanantai 15. elokuuta 2016

Herkullinen porkkanakakku (munaton, maidoton, gluteeniton)


Eilen minun teki kovasti mieli leipoa, mutta halusin tehdä jotain gluteenitonta, munatonta ja maidotonta. Niinä päädyin porkkanakakkuun, mikä on ollut yksi suosikkileivonnaisistani jo vuosia. :)  Leivoin ensimmäistä kertaa kakun tattarijauhoihin ja olin taikinan koostumukseen erittäin tyytyväinen. Kakku on strösseliä vaille vegaaninen, eli vegaanikakun leipojan tarvitsee vain vaihtaa strösseli esim. mantelirouheeseen. Alla kuvattu resepti on muunneltu versio tästä mahtavasta reseptistä: Maukas Ruokablogi, porkkanakakku.


Ainekset

- Tattarijauhoa 5,5 dl
- Perunajauhoja 0,5 dl
- Leivinjauhetta 1,5 tl
- Ruokasoodaa 1,5 tl
- kanelia 2 tl

- Fariniinisokeria 3,5 dl
- Noin 5 keskikokoista porkkanaa

- Rypsiöljyä 2 dl
- Soijamaitoa 2 dl

Kuorrute

- Toffutti tuorejuustoa 150 g
- kasvirasvaa 50 g
- tomusokeria 2 dl
- vaniliinisokeria 2 dl
- sitruunamehua 1 rkl



Ohje: Kuori porkkanat ja raasta ne pieneksi. Laita sitten uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja rasvaa kakkuvuoka. Sekoita kuivat ainesosat (jauhot ja sokeri) ja kosteat aineosat (maito ja öljy) erillisissä kulhoissa huolellisesti. Kaada sitten neste kuivien aineiden joukkoon samalla sekoittaen. Lisää lopuksi joukkoon vielä porkkanaraaste ja sekoita taikina homogeeniseksi. Nyt voit kaataa kakun vuokaan. Itse käytin neliön muotoista syvää kakkuvuokaa, mutta taikinan olisi hyvin voinut kaataa myös pellille, jolloin kakusta olisi tullut ohuempi. Laita kakku kymmeneksi minuutiksi ylimmälle tasolle paistumaan, jonka jälkeen siirrä kakku keskitasolle ja paista vielä noin puoli tuntia (kannattaa tsekata kakun kypsyys vaikka hammastikulla, koska uuneissa on eroja).  

Kakun paistuessa voit valmistaa kuorrutteen. Sekoita sitruunamehu, kasvirasva, tomu- ja vaniljasokeri tuorejuuston kanssa. Kun kakku on valmis, anna sen jäähtyä ja levittele sitten veitsellä kuorrute kakun päälle. Koristele kakku esim. nonparelleilla, mantelirouheella tai mansikoilla. Ja ei kun nautiskelemaan ;)


Eilen meidän perhe oli mukana juhlimassa Viipurinkoirat ry:n 10-vuotis syntymäpäiviä Helsingin Tuomarinkylän Vinttikoirakeskuksessa. Ohjelmassa oli muun muassa viipurilaisten nakinsyöntikilpailu, virikerata ja leikkimielinen koiranäyttely. Näyttelyn "komeimmat korvat" kategorian voitti tämä hassu hurmuri. =) 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

perjantai 12. elokuuta 2016

Virkistävä koivunlehtinaamio




Unelmoitko raikkaasta ja terveestä ihosta, mutta harmittaako jatkuva rahanmeno ihonhoitotuotteisiin, jotka usein paljastuvat tehottomiksi? Minulla on vastaus ongelmaasi, joka löytyy jokaisen suomalaisen ulottuvilta, eli koivunlehdet. Koivunlehtiä on käytetty jo muinaisessa Suomessa terveyden hoidossa niiden sisältämien flavonoidien ja c-vitamiinin vuoksi. Osa flavonoideista luokitellaan antidoksdantteihin, jotka vähentävät iholla tapahtuvia haitallisia kemiallisia reaktioita .

Muinaisen suomalaisen "lääketieteen" innoittamana päätin testata koivunlehtien vaikutuksia iholleni ja kehitin reseptin koivunlehtikasvonaamion valmistukseen. Naamiolla oli välitön kirkastava vaikutus ihooni. Suosittelen sen kokeilemista kelle tahansa, joka haluaa kaunistautua helposti. Miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun suomen metsät ovat pullollaan koivunlehtiä poimittaviksi. 



Kasvonaamiota varten tarvitset koivunlehtien lisäksi seuraavat ainesosat: Jotakin mietoa perusvoidetta. Itse olen käyttänyt apteekista saatavia voiteita, mutta perus nivea rasvakin varmasti toimii. Hunajaa ja laatusuolaa (kuten ruususuolaa, Himalajan -suolaa tai merisuolaa). Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä kasvonaamioon on hyvä lisätä myös tilkka oliviiöljyä



Valmistusohje: Kerää noin kourallinen koivunlehtiä (älä kuitenkaan autotien vierestä). Pese sitten lehdet huolellisesti haalealla vedellä ja laita ne tehosekoittimeen tai blenderiin. Lisää sitten  ruokalusikallinen perusvoidetta, ruokalusikallinen hunajaa, teelusikallinen suolaa ja loraus oliiviöljyä ja sekoita ainesosat hyvin keskenään. Tämän jälkeen voit levittää naamoin kasvoillesi.  

Anna naamion vaikuttaa ensin noin 10 minuuttia, minkä jälkeen mene saunaan tai pitele kasvojasi 5 minuuttia vesihöyryssä. Jälkimmäisen voi toteuttaa niin, että kiehauttaa vettä ja pitää kasvojaan kattilan tai lautasen yläpuolella. Kostea ilma avaa ihohuokosesi, mikä tehostaa naamion vaikutusta.

Naamio ei säily hyvänä vuorokautta pidempään, joten se kannattaa käyttää heti.

ps. Mikäli havaitset naamion aiheuttaman voimakasta kirvelyä tai ärsytystä, pese se välittömästi pois!




Kasvojeni iho on paremmassa kunnossa kuin vuosiin. Pitkäjänteinen ihonhoito luontaisilla menetelmillä on tuottanut tulosta ja varmaan iänkin kertyminen on parantanut ihon kuntoa. =)

Kannattaa kokeilla tätä naamiota, joka voisi olla hauska ohjelmanumero vaikka mökille tai polttareille!






lauantai 23. heinäkuuta 2016

Löytökoirasta elämänkumppani


Olin jo lapsesta saakka haaveillut koiran hankkimisesta, kunnes viime kesäkuussa vihdoin rohkaistuin ja yhdessä avopuolisoni kanssa päätimme antaa kodin löytökoiratarhalta kotoisin olevalle koiralle. Minä liputin erityisesti löytökoiran puolesta, kun taas puolisolleni olisi käynyt hyvin myös tavallinen koira. Seuraavaksi avaan hieman syitä sille, miksi halusin hankkia koiran juuri löytöeläinkodista.

Minusta tuntui järkevältä hankkia entinen kulkukoira, koska olin valmis ottamaan tietoisen riskin, että koiran luonnetta täytyy työstää tavallista enemmän. Tähän vaikutti se, että uskon yleisesti ottaen koulutuksen tehoon erilaisten käytöshäiriöiden ja pelkojen lievittämisessä, jos on valmis näkemään vähän vaivaa. Olen myös tavannut useita rescue-koiria ja niiden onnellisia omistajia ja nämä myönteiset kokemukset tietysti rohkaisivat ottamaan kotiimme karuissa oloissa varttuneet koiruuden. Lisäksi mielessäni ei ollut mitään tiettyä rotua, johon olisin erityisen viehättynyt... Tai no juu. Itseasiassa olen aina pitänyt sekarotuisista koirista, joita suurin osa katukoirista on. Vaikka rotukoirissakin löytyy terveitä ja vähemmän terveitä rotuja ja yksilöitä, sekarotuiset koirat ovat geeniperimältään monimuotoisempia, jolloin sisäsiittoisuusongelma ei ole yhtä todennäköinen. Lisäksi olen aina suhtautunut rodun jalostukseen kriittisesti! Monien koirarotujen kohdalla jalostusta ei ole tehty koiran terveyttä ajatellen ja siksi minusta tuntui hyvältä hankkia koira joka ei tule kennelistä. En silti missään nimessä halua tässä yleistää kaikkea koiran jalostusta epäeettiseksi. Tunnen henkilökohtaisesti koiran kasvattajia jotka tiedän fiksuiksi ja eettisesti toimiviksi, mutta valitettavasti toiminnassa on mukana myös ihmisiä, jotka eivät jalostuksesta koituvia terveysongelmia huomioi. Sitä paitsi koirille  kärsimystä aiheuttava jalostus on yleisesti hyväksyttyä ja laillista (viittaan tässä esim. liian ahtaisiin hengitysteihin, karvattomuuteen ynnä muuhun). Hankkimalla löytökoiran, minun ei tarvinnut vaivata päätäni sillä, menevätkö rahani tällaisen toiminnan hyväksi.


Löytökoiran hankkimiseen vaikuttivat tietysti myös kokemukset katukoirista ulkomailla. Viime talven reissu Thaimaassa avasi silmäni sille, miten älyttömästi joissain maissa on katukoiria, joista monet kärsivät silmin nähden moninaisista terveysongelmista. Koirilla oli loisia, ihosairauksia, purema-arpia ja törröttäviä kylkiluita. Kulkukoiran elämä ei siis vaikuttanut miltään luksukselta, vaikka tietysti koirat saavat elää vapaina. Kuitenkin monet kulkukoirista vaikuttivat väsyneiltä ja onnettomilta ainakin Thaimaan Krabilla. Katukoirat ja muut kodittomat lemmikkieläimet eivät ole myöskään pelkkä eläinoikeuskysymys; osa kulkukoirista sairastaa myös ihmisiin tarttuvia sairauksia kuten vesikauhua. World Animal Awareness Societyn mukaan maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut, että maailmassa elää noin 20 miljoonaa katukoiraa ja 60 miljoonaa -kissaa. Itse voisin muutaman reissukokemuksen perusteella veikata, että ongelma on koirien osalta todellisuudessa vieläkin suurempi!

Kun mietin löytökoiran hankintaa, hain tietoa aiheesta paljon netistä. Joillakin koirasivustoilla ja erityisesti keskustelupalstoilla varoiteltiin katukoirista ja niiden tuomista vaikeuksista. Mielestäni on hyvä, että myös löytökoiran hankkimiseen liittyvistä riskeistä varoitellaan, jotta epärealistiset kuvitelmat siitä, miten entinen löytökoira palkitsee kyltymättömällä rakkaudellaan omistajansa koko loppuelämän ajan riisutaan pois. Löytökoira on usein jollain tasolla varautunut eläin, jolla voi olla pelkoja, joiden voittaminen vaatii omistajalta kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Hankimme itse koirayksilön, joka oli päätynyt koiratarhalle pentuna, samalla kun sen emo otettiin sinne huostaan. Lisäksi koiramme oli viettänyt ennen meille tuloa noin kuukauden sijaisperheessä, joten tiesimme koiran tavasta sopeutua kotioloihin enemmän kuin monissa muissa tapauksissa. Koiramme Lavrik vaikutti kaikin tavoin siis mahdollisimman ongelmattomalta yksilöltä ollakseen rescue-koira ja sellaiseksi se on myös osoittaunut. Siitä huolimatta hän on tavallista kotikoiraa pelokkaampi uusia asioita ja kovia ääniä kohtaan, sekä ylikorostuneen varautunut vieraiden ihmisten kanssa. Tästä huolimatta Lavi on kuitenkin meitä kohtaan erittäin rakastava ja leikkisä, enkä olisi voinut kuvitella itselleni ihanampaa koiraa. Silti käytännön kokemus on myös vahvistanut sitä, että rescue-koirat ovat lemmikkeinä vaativia, eivätkä varmasti sovi ihan jokaiselle ihmiselle. Rescue-koiran otettuani olen kohdannut myös ihmisiä joilla on mielestäni kuitenkin aiheettomia ennakkoluuloja entisiä katukoiria kohtaan; ihmisiä jotka kokevat että löytökoirat pitäisi vain lopettaa tai ettei rescue-koira ole yhtä rakastettava ja arvokas kuin rotukoira. Nämä rivien välistä sanotut kommentit olen jättänyt omaan arvoonsa, mutta rescue-koiran hankkijan kannattaa varautua tällaisiin reaktioihin.


Sitten vielä lopuksi järjestöön, jonka kautta Lavi meille tuli. Saimme Lavin tosiaan Viipurinkoirat  ry nimisen organisaation kautta. Järjestö on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen siinä, miten se panostaa siihen, että koirille välitetään hyvät kodit, eikä miten löytökoirista saadaan mahdollisimman paljon rahaa irti. Järjestö muun muassa edellyttää kirjallisen hakemuksen täyttämistä ennen adoptioprosessin käynnistämistä, jonka jälkeen se haastattelee uudet potentiaaliset koiranomistajat ja ennen koiran ottamista tulee allekirjoittaa sopimus, jossa lupaa mm. olla lopettamatta koiraa ilman lääketieteellisesti pätevää syytä. Vastineeksi ostaja saa melko edullisesti oman koiran, jolla on jo osa rokotuksista (kuten vesikauhu) ja mikrosiru hankittu, sekä ongematilanteissa neuvovat löytökoira-asinatuntijat. Mielestäni tällainen lemmikinhankintakäytäntö tulisi ulottaa ihan kaikkiin eläimen ostoprosesseihin, koska uskon, että jo pelkän hakemuksen täyttäminen voi sulkea osan niistä henkilöistä pois, jotka eivät ole harkinneet lemmikin hankintaa kunnolla. Oli se sitten koiratarha tai koti, niin eläimellä on eittämättä aina paras olla siellä, missä siitä aidosti välitetään ja mihin sen hoitoon on sitouduttu, eikä siksi koiria pitäisi antaa ihan kenelle vaan.


Tällaiset ovat omat kokemukseni tähän saakka rescue-koiran omistajana olosta. :) Kannustan kyllä kaikkia harkitsemaan uutta koiraa miettiessä vakavasti myös rescue-koiran adoptoimista. Rescue-koira ei ehkä lemmikkinä ole se helpoin mahdollinen, mutta aran koiran kasvattaminen perheenjäseneksi on kiehtova kokemus, missä jokainen askel kohti molemminpuolista luottamista on palkitseva. 

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Helppo ja herkullinen parsasienipizza (vegaaninen)




Pizzaa on helppo tehdä myös vegaanisesti, koska hyvin varustetut ruokakaupat ovat nykyään pullollaan erilaisia vegaanisia juustoja, jotka ovat kehittyneet viime vuosina huimasti. Tämä onkin suuri askel kohti eläinystävällisempää ruokateknologiaa, koska vielä viisi vuotta sitten juusto oli jotain mitä vegaaniruokavaliossa on vaikea korvata. Toki vegaanijuustoissa on yhä laatueroja ja omasta mielestäni paras hintalaatusuhde on Violifen tuotteissa. Pakko muuten mainita tässä kohtaa, että K-Kauppa veloittaa kasvirasvajuustoista jopa tuplasti enemmän kuin S-Kauppa, joten kasvissyöjänä kannattaa suosia S-Ryhmän kauppoja. Alla resepti suosikkipizzaani, mitä on jo useampi kerta tullut tänä kesänä leivottua. :P



Ainekset 
(3  pizzapalaa)

Pohja
3,5 dl durumvehnäjauhoja
2 dl haaleaa vettä
2 rkl öljyä
1tl suolaa
25 g hiivaa

Tomaattipyreetäyte
200 g tomaattipyreetä
1 rkl öljyä
1/2 dl vettä
suolaa
pippuria

Päälliset
Tomaattia
Sipuli
Parsaa
Herkkusieniä
Violife-juustoa (For Pizza)


Ohje

Pohja: Murenna hiiva kulhoon ja liuota se veteen. Sekoita joukkoon suola, öljy ja osa jauhoista. Alusta taikina sileäksi lisäten pikkuhiljaa loput jauhoista. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota noin 30 minuuttia.

Taikinan kohotessa voit pilkkoa vihannekset sekä keittää parsan pehmeäksi (keittoaika n. 5-10 min riippuen parsan paksuudesta) ja laittaa uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kun taikina on kohonnut kauli se ohueksi ja laita pelkkä pohja noin viideksi minuutiksi esipaistumaan uunin keskitasolle. Tällä aikaa voit sekoittaa tomaattikastikkeen (vaihtoehtoisesti voit tehdä sen jo edellisenä päivänä jolloin kastike ehtii maustua erinomaisesti). Kun pizzapohja on esipaistunut, ota se hetkeksi jäähtymään ja voitele se sitten tomaattipyreellä. Lisää sitten pilkotut vihannekset ja lisää päälle hieman vielä pippuria ja suolaa ja laita pizza jälleen uuniin noin kymmeneksi minuutiksi.  Tämän jälkeen ota pizza uunista ja lisää raastetut tai höylätyt juustoviipaleet pizzan päälle ja paista vielä viisi minuuttia. Soijajuusto menee uunissa kovaksi nopeasti, joten näin juustosta tulee koostumukseltaan hyvää ja pizza näyttää myös herkulliselta. Ja ei kun herkuttelemaan!


Pakko kertoa täällä bloginkin puolella iloisesta perhetapahtumasta. Sain puolitoista viikkoa sitten elämäni ensimmäisen koiran ja siksi arki on ollut viime päivinä aikamoista uuden opettelua niin Lavrikille (kotoisammin Laville) kuin minulle ja avopuolisolleni. Olen silti tosi onnellinen tästä elämänmuutoksesta ja Lavi on luonteeltaan todella lempeä ja ystävällinen koira. Lavi on lemmikkinä ensimäiseksi koiraksi kuitenkin myös haastava, sillä hän on alunperin kotoisin Viipurin koiratarhalta ja kapunkielämä on pikkuiselle kovin uutta ja toisinaan myös pelottavaa. Haasteista huolimatta löytökoiran ottaminen oli minulle se ainoa oikea vaihtoehto! Seuraavassa blogitekstissäni; "Löytökoirasta elämänkumppani" kerron prosessista ja kokemuksistamme Lavin kanssa enemmän.

Mukavaa heinäkuun jatkoa!

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kesän must-ruoka on vegaaninen spydäri


Eräs ystäväni kertoi minulle vilkuilleensa välillä blogini reseptejä kiinnostuneena ja ajatelleensa, että niitä olisi kiva kokeilla. Kuitenkin reseptit ovat hänestä  tuntuneet liian työläiltä tai jokin ainesosa turhan erikoiselta. Niinpä päätin ottaa palautteen tosissani ja laiittaa seuraavaksi blogiini reseptin ruokaan, joka valmistuu 20 minuutissa, koostuu vain muutamasta raaka-aineesta ja on superherkullinen. Tämä vegespydäri on oiva kesäruoka eikä taatusti jätä vatsaa nälkäiseksi.


Ainekset

- soijamakkaraa (esim. Wheaty, Frankenstein; K-Market)
- perunoita
- vihreitä papuja
- kevätsipulia
- rapsiöljyä

- suolaa 
- mustapippuria
- paprikajauhetta

- spydärin päälle Oatlayn Imat Fraicheä (K-Market)


Ohje

Pilko perunat ohuiksi siivuiksi ja sipuli pieneksi silpuksi. Laita jotain kasviöljyä kuumenemaan täydellä teholla pannulle ja lisää mausteet. Alenna sitten hieman lämpöä (nyt hella voi olla noin 3/4 maksimikuumuudesta) ja lisää perunat. Paista perunoita noin 5 minuuttia käännellen niitä välillä lastalla. Lisää sitten sipulit ja paista vielä niitä vielä  hetki (noin 5 min).  Seuraavana ovat vuorossa pavut ja sillä välin kun ne paistuvat (taas noin 5 min) voit leikata soijanakit pieniksi paloiksi. Kun pavut ovat sulaneet pannulla lisää joukkoon soijanakkipalat ja anna niiden paistua kunnes nakkipalat ovat saaneet kauniin ruskean värin. Tarkista maku ja mikäli mausteita on riittävästi ruoka on heti valmis nautittavaksi!




Ihastuttavia vegaanisia ruokahetkiä ja mukavaa loma-aikaa <3

Seuraavaksi luvassa resepti vegaaniseen pizzaan!


lauantai 28. toukokuuta 2016

Matcha juustokakku


Viime lauantaina vietettiin taas kerran ravintolapäivää ympäri Suomea ja leivoin Luonto-Liiton susiryhmän pisteelle muun muassa tämän matcha-juustokakun. Tykkäsin kakusta henkilökohtaisesti kovasti. Matcha on Aasiassa suosittu teejuoma ja muistuttaa läheisesti Suomessa paremmin tunnettua tavallista vihreää teetä. Ostin Matcha-jauheeni Ruohonjuuresta. vaikka se oli siellä todella tyyristä (noin 20 euroa purkki), mutta ehkä sitä voi ostaa jostain halvemmalla. Jos saan siitä vihiä niin ilmoitan asiasta täällä heti. Itse käytän Matcha pulveria ainoastaan mausteena, joten kulutan sitä tosi vähän ja näin purkki on kestänyt pitkään. Matcha antaa jännän maun leivoksiin ja sitä on vaikea oikeastaan kuvailla. Mielestäni juustokakkuun matcha sopii aivan erityisen hyvin!

Ainekset

Pohja

150 g digestive keksejä (McVities the Original Digestive)
75 g voita (esim. sinistä Keiju-levitettä)

Täyte

900 g maustamatonta tofutuorejuustoa (Tofutti)
2,5 dl soijavispikermaa (esim. Alpro)
6 rkl perunajauhoja
2 tl Matcha-jauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 rkl talous/ruokosokeria



Ohje

Murskaa keksit hienoksi käsin tai tehosekoittimella. Sekoita keksimurska rasvan kanssa massaksi ja painele massa tasaiseksi kakkumuotin pohjalle (itse käytin halkaisijaltaan 20 cm kokoista kakkuvuokaa). Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Seuraavaksi vuorossa on juustomassan sekoitus. Lusikoi tuorejuusto kulhoon ja lisää soijakerma, perunajauho ja mausteet. Vispaa massa kuohkeaksi, mutta aavistuksen juoksevaksi massaksi ja kaada se sitten kakkumuottiin.

Paista kakkua tasalämmöllä 200 asteessa alimmalla tasolla noin puoli tuntia ja 150 asteessa toiset puoli tuntia. Uunissa kakusta haihtuu paljon nestettä ja se kutistuu. Kuitenkin vegaaninen juustokakku on onnistunut itselläni parhaiten näin, joten suosin tätä metodia!

Kun kakku on ollut uunissa riittävästi, ota se huoneen lämpöön jäähtymään. Nyt kakkusi pinta on todennäköisesti hieman palanut, mutta se on normaalia. Kakun jäähdyttyä leikkaa palanut pintakerros terävällä veitsellä pois. Nyt voit koristella halutessasi kakun. Itse asettelin kakun pinnalle mansikoita ja tummaa Panda-suklaata.

Ja eikun herkuttelemaan <3


Leivoin ravintolapäiväksi myös näitä suklaakeksejä!
Tilasin tassumuotin Ullanunelma -verkkokaupasta ja pakko oli laittaa siitä tänne vinkkiä kuvan kera, koska mun mielestä tassukuvio sopii mainiosti eläinystävän kekseihin. :)