Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

torstai 23. maaliskuuta 2017

Kuinka hoidan hiuksiani

 Hiukseni olivat vielä jokin aika sitten tosi huonossa kunnossa. Tukkani oli kuiva, ja osa hiuksista lyhyitä. Lyhyiden hiuksien suuri määrä ei voi johtua muusta kuin kolmesta asiasta: Joko osa hiuksistani ei yksinkertaisesti kasva enää tietyn pisteen jälkeen, tai sitten hiuksia irtoaa päästä tai ne katkeavat. Pidän keskimmäistä vaihtoehtoa kohdallani todennäköisempänä, koska takkutukkani kampaamisen yhteydessä hiuksia on irronnut melko paljon. Näiden huomioiden myötä olen ryhtynyt kiinnittämään enemmän huomiota tapaani käsitellä hiuksia ja olenkin tunnistanut joitakin asioita, jotka ovat voineet vaikuttaa tukkani huonoon kuntoon. :)


Ensinnäkin, käytin ennen muovista hiusharjaa. Harja meni syvälle takkuihin, mutta irrotti samalla hiuksia tehokkaasti. Sain jatkuvasti putsata harjaa hiustupoista. Ne hiukset, jotka irtoavat harjatessa päästä, kasvavat tietysti pikku hiljaa takaisin, ollen lyhempiä kuin suurin osa tukasta. Näitä muuta tukkaa lyhyempiä suortuvia on vaikea saada hyvin piiloon esim. kampauksia tehdessä.



Kiinnitettyäni huomiota siihen suureen määrään hiuksia, joita harjauksen yhteydessä päästäni irtosi, ryhdyin muuttamaan harjaustottumuksian. Nykyään  pidän tukastani harjatessani aina hellästi kiini. Tällöin harja ei kisko hiuksia niiden juurista ja hiuksia irtoaa huomattavasti vähemmän. Olen yrittänyt kaiken kaikkiaan myös vähentää hiusten harjaamista ylipäätään, jotta  hiusten lähtö vähenisi. 


Kaikista suurin hiustenharjaustottumusteni mullistaja on kuitenkin ollut tavallisen muoviharjan vaihto korkealuokkaiseen puuharjaan. Käyttämäni Moroccanoil-hiusharjan harjakset ovat erittäin hellävaraiset ja irroittavat siksi hiuksia tavallista muoviharjaa huomattavasti vähemmän. Harja on ostettu Stockmannilta, ja sen hinta on melko suolainen, eli vähän yli 50 euroa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että harja on hinnan väärti ja voi säilyä käyttökelpoisena läpi elämän.


Uskon, että kovakouraisen harjaamisen lisäksi hiusteni lähtöön on vaikuttanut myös ikä ja Suomen kuiva talvi-ilma. Olen kuullut, että ikävuosien kertyessä, hiusten elinikä voi lyhentyä. Ikänumeroille ei tietysti mahda mitään, mutta onneksi hiusten kuivuutta on mahdollista vähentää. Paras keino, minkä tähän olen löytänyt, on hiusten sively öljyilä ennen tukan pesua. Yleensä annan öljyn vaikuttaa yön yli, mutta joskus laitan öljyhoidon päähän myös pari tuntia ennen pesua. Toisinaan levitän öljyä myös kuiviin latvoihin, vaikken pesisikään sitä samana vuorokautena pois. 


Ennen käytin tukan hoidossa kookosöljyä, mutta vielä paremmin hiuksia hoitaa mielestäni arganiaöljy.  Arganiaöljy on maailman hintavin kasviöljy ja se on tunnettu ihon ja hiusten kuntoa parantavista ominaisuuksistaan. Kirjaimellisesti hiukseni ovat kuin uudet sen jälkeen kun olen tehnyt arganiaöljy-hoidon. Käytän Moroccoanoil-tuotemerkin hoitoöljyä, jonka olen saanut lahjaksi poikaystävältäni, ja tuote on kuulemma hankittu Helsingin Stockmannilta (54 €). Vaikka tämänkin tuotteen hinta onkin aika suolainen, on tuote erittäin riittoisa ja laadukas. Kaiken maailman olaplex-hiuskäsittelyt kalpenevat mielestäni arganiaöljyn rinnalla! 


Arganiaöljyn tehosta vakuuttuneena olen vaihtanut myös shampooni ja hoitoaineeni tuotteisiin, jotka sisältävät tätä luonnon omaa eliksiiriä. Rakastamani Lush-tuotemerkki on ryhtynyt valmistamaan shampoopalaa, joka sisältää arganiaöljyä (hinta noin 15 €). Tällä hetkellä käytän OGX-tuotemerkin arganiaöljy hoitoainetta (noin 14 €), mutta haaveilen laadukkaasta hoitoaineesta, jonka pakkausmateriaali olisi kierrätettävissä. Tuotevinkit otetaan ilolla vastaan. :)


Ainoa arganiaöljyn käytössä minua huolestuttava asia on sen eettisyys. Yritin etsiä arganiaöljyn tuotantovaikutuksista tietoa netistä, mutta tiedot olivat varsin ristiriitaisia. Mainostajien sivuilla ylistettiin arganiaöljyn olevan hyvä tulonlähde  erityisesti naisille, jotka vastaavat pääosin arganiapuun viljeystä Marokossa. Sen sijaan Maailman Kuvalehden -blogikirjoituksen mukaan monikansalliset yritykset ovat syrjäyttäneet tuotannossa paikallisia yrittäjiä, ja puun hyödyntäminen on ollut ekologisesti kestämätöntä.  Aiheesta on kuitenkin saatavissa tuskin ollenkaan ajankohtaista tietoa, enkä onnistunut selvittämään kuinka paljon puun viljely on lisääntynyt sen jälkeen, kun kauneudenhoitoteollisuus on ryhtynyt sitä enenevissä määrin hyödyntämään. Puun arvon nousu kansainvälisessä kaupassa voi myös motivoida sen suojelemiseen ja viljelyyn, mutta sitä onko näin käytännössä tapahtunut on vaikea sanoa. Jos sinulla on asiasta tietoa, kuulen mielelläni siitä kommenttikentän kautta tai sähköpostitse!


Yllä mainitsemieni vinkkien lisäksi olen kiinnittänyt hiusten hoidossa huomiota myös siihen, miten paljon käytän tukan käsittelyssä kuumaa. Föönaus, hiusten suoristaminen ja kihartaminen kuumilla raudoilla luonnollisesti vaurioittaa hiuksia. Siksi vältän näiden käyttöä aina kuin vain mahdollista. Yritän myös pestä tukkani aina haalealla vedellä.



Tämmöisä kauneudenhoitohöpinöitä tänään. :)

Kannattaa testata arganiaöljytuotteita (mutta samalla pitää silmät ja korvat auki sen eettisyyteen liittyen). Erityisesti suosittelen testaamaan ylistämääni puuharjaa.

Hyvää viikon jatkoa!



maanantai 13. maaliskuuta 2017

Suosikkivälipalani kaupasta top 5

Mitä ostaa välipalaksi, jos haluaa suosia vegaanisia ja ekologisia tuotteita, mutta pyrkii myös syömään terveellisesti? Alla lista niistä välipaloista, joita itse tykkään syödä erityisesti iltapäivisin, tai salitreenin jälkeen. :) Olen rankannut välipalat lempparijärjestykseen kriteereinä maku, terveellisyys, hinta ja ekologisuus.


5. Alpron Go On rahkat

Jos et ole vielä maistanut näitä älyttömän hyviä Alpron Go On -rahkoja niin mars kauppaan heti. Ne ovat todella herkullisia ja sisältävät runsaasti kasviproteiinia. Miinukset rahkaherkut saavat kuitenkin runsaasta sokerista ja pakkausjätteestä.


4. Halva Bar -patukka

Jos haluan hemmotella itseäni vaikka salitreenin jälkeen, on Halva Bar -patukka valintani. Halva on tehty seesaminsiementahnasta ja sisältää paljon proteiinia. Nuhteet patukat saavat sisältämästään palmuöljystä.


3. Froosh -smoothiet

Kaikki ovat varmaan noteeranneet nämä ihanat Frooshin -smoothiet. Frooshit ovat tosi hyvän makuisia ja joskus ostan niitä, jos haluan tainnuttaa karkkinälkäni. On mahtavaa, että Frooshit myydään lasipullossa, joten pakkauskääreen voi kierrättää. Frooshit saavat välipalarankingissäni kuitenkin vasta kolmannen sijan, koska ne eivät oikein vie meikäläiseltä nälkää; eli niiden kaveriksi on melkein pakko ostaa jotain muutakin naposteltavaa. 


2. Hamppusnacks

Hamppusnacks on todella hyvä nälän sammuttaja ja voimaruoka kasvissyöjälle. Yksi pussi on myös erittäin riittoisa ja näitä on helppo napostella reissun päällä. Hamppusnacks sisältää erilaisia siemeniä ja on myös gluteeniton.


1. Reilun Kaupan bansku


Ykkösvälipalavalintani on reilun kaupan banaani. Banaanissa on kaikki mitä hyvässä ja ekologisessa välipalassa pitääkin olla; banaani on terveellinen, hyvänmakuinen ja täyttävä pikkusyötävä. Kirsikkana kakun päällä bansku on kääritty luontoäidin omaan pakkauskääreeseen. Banaanilla väitetään olevan myös lukuisia terveyshyötyjä, joista voi lukea lisää täältä.


Toivottavasti joku sai tästä postauksesta vähän ideoita seuraavalle kauppareissulle.

Reipasta maanantaita

 <3



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Voiko huonoista lähtökohdista huolimatta menestyä?

Minusta tuntuu, että syrjäytymistä ja huono-osaisuutta selitetään yleisimmin ihmisestä itsestä riippumattomilla tekijöillä. Viimeisin esimerkki aiheesta on Maija Aallon pakina, joka julkaistiin 2.3 Helsingin Sanomissa. Kirjoitus oli vastalause Akavan johtajan Sture Fjäderille, joka väitti Twitterissä, että on ihmisen oma syy, jos hän ei kouluttaudu.

Aallon pakinassa kerrottu vastaa eittämättä todellisuutta varsin hyvin. Yhteiskuntatieteissä on jo pitkään tunnettu fakta, että huono-osaisuus periytyy. Alkoholismi, köyhyys ja työttömyys ovat todistetusti elämäntilanteita, jotka ovat yleisempiä niiden ihmisten keskuudessa, joiden vanhemmat kärsivät samoista ongelmista. Omasta mielestäni tämän asian painottaminen ei kuitenkaan ole paras tapa kannustaa huono-osaista ihmistä pääsemään elämässään eteenpäin. Kerron miksi. Tällainen tapa puhua huono-osaisuudesta huono-osaiselle on vähän kuin taputtaisi olkapäälle ja sanoisi "voi sinua kun asiasi ovat niin ikävästi. Tulet tuskin ikinä pääsemään pitkälle, mutta muista ettei se ole sinun syysi."

On myös fakta, että vaikka huono-osaisuus periytyy opittujen toimintatapojen ja asenteiden kautta, elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa oman elämän suunnan kääntäminen ei ole liki mahdottomuus, toisin kuin sodan ja absoluuttisen köyhyyden runtelemissa maissa syntyneille köyhille lapsille. Meillä yhteiskunta on tehnyt paljon sen eteen, etteivät luokkaerot kasaantuisi. Tästä huolimatta Suomessa etenkin nuorten miesten syrjäytyminen on harmillisen yleistä. Tuntuu, että kapakat eivät ole pullollaan työikäisiä ihmisiä aamupäivisin esimerkiksi Thaimaassa, vaikka investoinnit yhteiskunnallisten erojen pienentämiseksi ovat Suomessa paljon suuremmat. Minusta siis myös se näkökulma, että oman elämän kulku on viime kädessä omissa käsissä (kuten Fjäder epäkorrektisti ehkä yritti sanoa) on meidän yhteiskunnassamme yhtä lailla yksi perusteltu lähestymistapa syrjäytymiseen, jos katsotaan isoa kuvaa.

Itse olen nähnyt elämässäni monia vaikeista oloista pitkälle päässeitä ihmisiä. On mielenterveysongelmaisia, vaikeista fyysisistä sairauksista kärsiviä, köyhyydessä kasvaneita ja alkoholistien lapsia, jotka ovat kouluttautuneet ja päässeet elämässään hyvin eteenpäin. Totuus taitaa jossain määrin olla se, että kaikilla meillä on joitain vaikeuksia voitettavinamme, vaikkeivät ne aina näkyisi ulospäin. Yläluokan perheissäkin voi olla isoja ongelmia; kaikkea hyvinvointia ei saavuteta rahalla ja koulutuksella.

Toisaalta puhuttaessa koulutuksesta ja syrjäytymisestä, mielestäni olisi tärkeää myös muistaa, ettei kaikkien tulisi täytyä olla maistereita tai tohtoreita. On täysin ok olla siivooja, lähihoitaja tai bussikuski. Nämäkin työt ovat todella tärkeitä ja tulevat tuskin ikinä täysin häviämään. Yhteiskunnassa pitää kuitenkin panostaa entistä enemmän siihen, että kaikilla ihmisillä olisi paikka  työelämässä ja että työllä kuin työllä tulee toimeen. Tämä kuitenkin vaatii koko talousjärjestelmämme tarkempaa tarkastelua, mutta yritän olla menemättä tällä kertaa liian syvälle siihen. :D

Blogini viesti tänään on siis se, että eriarvoisuutta pitää vähentää, mutta yhtä oikeata keinoa siihen tuskin on. Joskus ymmärrys on paikallaan, mutta Suomessa nuoria voi kannustaa eteenpäin myös viestillä, että olemme ainakin vielä niin onnekkaita, että voimme täällä vaikuttaa omaan elämäämme aika paljon, eikä koskaan ole liian myöhäistä saavuttaa isoja asioita. Tämä positiivinen viesti on myös eräänlaista pohjoismaisen yhteiskuntamallin arvostamista. Se on malli, joka tuskin kenenkään mielestä on yhdentekevä yhteiskunnan tasa-arvon näkökulmasta.

Tällaisia ajatuksia tänään.

Terkkuja flunssan kourista :)

ps. Tekstin lähteet voit lukea tekstiin upotetuista linkeistä.

Lehtikaali-omenasmoothie



Olin viime viikonloppuna poikaystäväni sukulaisilla kylässä ja kutsuilla tarjottiin mitä herkullisimpia terveysmehuja. Mielestäni kaikista maukkain ja energisoivin maistamistani mehuista oli lehtikaali-omenasmoothie, jota minun oli pakko tietysti tehdä kotona itsekin. Havaitsin, että smoothieen menee tosi paljon vihreää, joten se on helppo tapa nauttia päivän "rehuannos". Olen para-aikaa flunssan kourissa ja tuntuu, että tämä vihersmoothie toi helpotusta myös tukkoiseen oloon. Poikaystäväni sukulaiset olivat maistaneet samantyyppistä mehua italialaisessa smoothie-baarissa ja ihastuivat lehtikaali-omenamehuun kovasti. Smoothien/mehun valmistamiseksi tarvitset....

Mehukoneen tai blenderin 

ja

- ruukullisen lehtikaalia
-kourallisen mintunlehtiä
- 2 omenaa
- 4 dl omenamehua
- 05 dl agavesiirappia tai ruokosokeria

Pese yrtit ja kuori omenat. Pilko omenat pieniksi paloiksi ja leikkaa haluttu määrä mintunlehtiä ja lehtikaalia nipuista. Lisää sitten kaikki ainekset blenderiin ja sekoita. Koristele lasi halutessasi vaikka omenaviipaleella ja yrtin varrella.

Ja ei kun nautiskelemaan. ;)




Mukavaa viikonlopun jatkoa ja hyvää kodittomien eläinten päivää! <3






lauantai 18. helmikuuta 2017

Hurahda sinäkin aromaöljyihin

Minun ja aromaöljyjen rakkaustarina alkoi, kun rupesin käymään säännöllisesti hieronnoissa. Jostain syystä aikoja oli useimmiten vapaana vain aromaterapiahierontaan, joten päädyin ikään kuin vahingossa menemään kyseiseen käsittelyyn. Aromaterapiahieronta paljastui tavalliseksi hieronnaksi, jossa käytetään aromaattisia hierontaöljyjä. Ihastuin aromaattisten öljyjen tuoksumaailmaan, mitä edesautti valloittava hierojani Jaana, joka aina huolellisesti valitsi sen hetkiseen fiilikseeni sopivimmat öljyt. Jaana on hyvin vakuuttunut öljyjen myönteisistä henkisistä ja fyysistä vaikutuksista. Jotkut öljyt kuulemma lievittävät kipuja, jotkut taas rentouttavat ja toiset lisäävät seksuaalista halukkuutta. Eri öljyjä käytetään siis erilaisiin tarkoituksiin.



























Jaanan kannustamana hankin aluksi itselleni kotiin ruohonjuuresta aromaöljykynttilän ja ensimmäisen aromaöljyni -laventeliöjyn. Sittemmin WC-kaappiimme on kertynyt melkoinen arsenaali erilaisia tuoksuöljyjä. Välillä poltan kotona aromaöljykynttilää, jos haluan rentoutua. Kun meille tulee vieraita, saatan myös laittaa WC:n nurkkaan aromakynttilän palamaan, joka tuo mukavaa luksusta vessassa istumiseen. ;) Toisinaan tiputan nukkumaan mennessä muutaman tipan aromaöljyä tyynyliinalle, jotta pehmeät tuoksut saisivat minut näkemään mukavia unia. En ole ihan varma onko tämä toiminut, mutta hyvä tuoksu on minusta joka tapauksessa miellyttävä tapa vaipua uneen. 



























Useimmiten käytän aromaöljyjäni kuitenkin pyykinpesussa ja hajuvesien korvikkeina. Minulla on migreenitaipumus, enkä siksi pysty käyttämään useimpia hajuvesiä tai hajustettuja pesuaineita. Kuitenkaan aromaöljyt eivät lähtökohtaisesti aiheuta minulle päänsärkyä, huonoa oloa tai allergisia reaktioita. Laitan aromaöljyä yleensä aina aamulla ranteisiini ja pyykkiä pestessäni nestamäisen pesuaineen sekaan. On ihanaa, että pyykkiä pestessä koko asunto tuoksuu kevyesti esimerkiksi ruusuöljylle. Toisaalta on myös kiva, että hajusteetonta pesuainetta voi tuunata kevyillä tuoksuilla. Välillä sekoitan aromaöljyjä myös vartalovoiteisiin tai itse tekemääni hunajakuorinta-aineeseen. Erilaisia öljyjä voi myös sekoittaa keskenään, jolloin voi luoda mielenkiintoisia tuoksuyhdistelmiä. Aromaöljyjä on niin monenlaisia, että niistä löytää helposti myös miehille sopivan tuoksun, kuten teepuun tai eukalyptuksen.



























Suosittelen lämpimästi kokeilemaan aromaöljyjä, joille löytyy lukuisia käyttötarkoituksia. Alla vielä lista ostamistani öljyistä ja mihin niitä käytän:

- laventeli (nukkumaan mennessä, tuoksuna, pyykinpesussa)

- sitruuna (parfyyminä, hunajakuorinta-aineeseen sekoitettuna)

- eukalyptus (WC:n raikastajana, flunssan karkottajana)

- kamomilla (flunssan karkottajana, rentouttajana)

- ruusu (tuoksuna, pyykinpesussa)

- teepuu (pyykinpesussa, WC:n raikastajana, pesuaineena)

- ylang ylang (tuoksuna)

- jasmine (tuoksuna)


Tuoksuöjyjä, joita voi ostaa itselleen esimerkiksi Ruohonjuuresta.

Mukavaa viikonloppua <3



maanantai 9. tammikuuta 2017

Kurkumalatte rentouttaa kehon ja mielen

Suomalaiset ovat todellista kahvikansaa. Vaikka rakastankin kahvia, niin olen erittäin herkkä kofeiinille ja ideaalimäärä kahvia on minulle yksi kuppi päivässä ja kaksi ehdoton maksimi. Rakastan kuitenkin kuumia juomia ja esimerkiksi kofeiinittomat teelaadut eivät mielestäni maistu yhtä hyville kuin kofeiinilliset. Niinpä kurkumalatte (kultainen maito) on vastaus kaikkiin toiveisiini; se sisältää tuskin ollenkaan kofeiinia, rauhottaa kehon ja mielen ja on todella herkullista. Lisäksi laten oranssi sävy saa minut aina pirteäksi. Ainakin Ruohonjuuresta ostettavan kurkumalattejauheen ainesoat ovat aika vakuuttavat. Jauhe on 100 prosenttisesti luomua ja sisältää kurkumaa (54 %), kaakaota, kanelia, vaniljaa, inkivääriä, lakritsia ja mustapippuria.


Kurkumalatte on myös helppo valmistaa. Itse teen latteni kahteen desiin mantelimaitoa, johon sekoitan puoli teelusikallista kurkumalatteseosta ja ruokalusikallisen tummaa siirappia. Sitten kuumennan maitoa muutaman minuutin hellalla tai mikrossa, niin että juoma lämpenee, muttei kuitenkaan kiehu. Mielestäni kurkumalatte on parasta, kun se on makeutettu kunnolla, koska muuten juoman maku muistuttaa liiaksi keittoa.



Sen lisäksi, että kurkumalatte on niiiiiiiiiiin herkullista, kurkumalla väitetään olevan lukuisia myönteisiä terveysvaikutuksia. Kurkuman kerrotaan parantavan muistia, olevan anti-inflamatorinen ja parantavan ruoansulatusta. En tiedä pitävätkö väitteet paikkansa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. :) 

Juoma on niin maukasta, että jos se vieläpä edistää hyvää terveyttä, on tämä pelkkää plussaa!

Ja eikun kaikki kurkumalattea testailemaan. <3

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Rakas pikku possu



























Vietin tämän joulun perinteisesti taas vanhempieni luona kiireettömyydestä nauttien. Pyhien jälkeen äitini pyysi minua käymään läpi kirjahyllyn lastenkirjat ja kertomaan hänelle mitkä niistä haluan säästettävän. Niinpä kävin läpi kymmeniä satukirjoja, jotka ovat jääneet muistoksi minun ja siskoni lapsuudenajasta. Minulla on usein ollut vanhempieni luona käydessä muka niin kiire, etten ole ottanut aikaa entisten kirjojeni katselemiseen. Kun nyt palasin selailemaan kirjoja, muistot lapsuuden mukavista lukuhetkistä tulvivat mieleeni. Hyllyssä oli muun muassa kirja elefantista, joka oli värikäs ja muiden mielestä siksi outo. Useita Walter Moersin hulvattoman hauskoja Kapteeni Siniparta -kirjoja ja Mauri Kunnaksen satuja, joista suosikkini oli Yökirja. Se kertoo mitä kaikkea oikein silloin tapahtuu, kun koiramäki nukkuu. Kaapissa oli myös sympaattisia Pikku kanisisko - ja Pekka töpöhäntä -kirjoja, joista jälkimmäiset ovat alun perin kuuluneet äidilleni. Kirjojen joukosta löytyi myös satu, jonka olin ehtinyt unohtaa, mutta välittömästi sen nähdessäni muistin kuinka paljon siitä pidin. Kirjan nimi on Rakas pikku possu (kirjoittanut. Ulf Nilsson ja Eva Eriksson) ja se puhuttelee minua tänäkin päivänä niin paljon, että luin sen oitis kannesta kanteen.

Kirja kertoo kuolemaisillaan olevasta vastasyntyneestä possusta, jonka kaksi lasta pelastavat tehotuotantotilalta. Lapset alkavat kasvattamaan  possua kotona. Siasta tulee perheenjäsen ja isän empimisestä huolimatta jopa ruokailee yhdessä muun perheen kanssa, nukkuu isän vatsan päällä ja istuu ikkunalaudalla kuin lemmikkikoira. Possu kasvaa kasvamistaan suureksi karjuksi ja lopulta possun pitämisestä kaupunkiasunnossa tulee niin hankalaa, että isä päättää viedä possun päiviltä, pystymättä siihen lopulta kuitenkaan. Possu päättää, ettei voi enää jäädä taloon elelemään ja karkaa ulos metsään. Ulkona possu kirmaa niityllä ja polskii lammessa onnellisena vapaudestaan.



























Lukiessani kirjaa, minulle tulivat kyyneleet silmiin. Niin ajankohtainen ja koskettava kirja on vielä 2010-luvullakin. Kirja käsittelee lapsen kielellä niinkin syvällisiä asioita, kuin onko oikein teljetä eläin joka voisi olla meille yhtä rakas kuin lemmikkikoiramme, ahtaaseen karsinaan koko elämäksi? Entä onko oikein syödä lihaa, jos itsellä ei kuitenkaan ole sydäntä tappaa eläintä? Kirja myös korostaa eläimen ja ihmisen yhtäläisyyksiä. Kaikki me haluamme olla vapaita. Useimmista meistä kasvaa myös aikuisia, jolloin aika lapsuudenkodissa jää menneisyyteen.


Rakas pikku possu -kirja herätti mielessäni myös kysymyksen, millainen mahtaa olla lastenkirjojen rooli ihmisen arvomaailman ja asenteiden muodostumisessa? Mietin myös sitä, luetaankohan lapsille yhä perinteisiä satukirjoja, vai ladataanko kirjat iPadille, joista ne luetaan? Syntyykö ihmisillä samanlainen tunnesuhde virtuaalikirjoihin, kuin kirjoihin, joiden kuvat ja tekstit ovat paperilla? Säilyvätkö digikirjat yhtälailla vuosia niin, että ihminen voi saada kontaktin entiseen minäänsä lukemalla vanhaa kirjaansa? Vai katoavatko modernit satukirjat vuosikymmenten saatossa, kun iPadeistä ja tietokoneista tulee vanhoja ja ne kärrätään kaatopaikalle? Näihin kysymyksiin en tietenkään tiedä vastausta, mutta olen onnellinen, että tulin käyneeksi läpi noita vanhoja kirjoja. Vielä onnellisempi olen siitä, että minulle on pienenä luettu kirjoja, jotka käsittelevät ihmisten eläinsuhdetta syvällisellä tavalla.


Hyvää ja eläinystävällistä Uutta Vuotta 2017!

<3


Kirjan tiedot:
Kirjoittajat: Ulf Nilsson, Eva Eriksson.
Teoksen alkuperäisnimi: Älskade lilla gris.
Painovuosi 1982.
Kustantaja WSOY.