Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

torstai 29. toukokuuta 2014

Niiden äänellä ketkä eivät voi puhua

Eveliina Lundqvist on ottanut tärkeän roolin. Hän on päättänyt toimia niiden puolestapuhujana, ketkä eivät itse kykene oikeuksiaan ajamaan. Pelkästään Suomessa teurastetaan vuosittain 54 miljoonaa eläintä. Siitä huolimatta, että kyse on valtavasta tuotantoalasta, on mediaan tihkunut tähän asti maito- ja lihatuotannon eettisistä epäkohdista vain hetkittäistä tietoa. Tuotantoeläimet kasvatetaan tavallisesti suurissa halleissa, jonne ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Eläintiloja kuvanneet aktivistit ovat saaneet tappouhkauksia ja joutuivat käymään kuvien julkaisemisesta oikeutta.




Suurta osaa kuluttajista kiinnostaa eläinten olot. Tämän osoittaa mielestäni se, että monet elintarvikeyhtiöt ovat ryhtyneet valmistamaan elintarvikkeita, joissa ei ole eläinkunnan tuotteita. Soijamaidot ja tofuvalmisteet ovat kysyttyjä! Maataloustuotantoa tuetaan EU-varoin - siis veronmaksajien rahoilla - mutta tästä huolimatta tuotantotilojen arkea ei ole katsottu tarpeelliseksi paljastaa kuluttajille. Ihmisille tarjotaan tyypillisesti vain yksi ikkuna maatalouseläinten arkeen, joka on mainostajien ja markkinoijien välittämä.

Eveliina Lundqvistin esikoiskirja, "Salainen päiväkirja eläintiloilta" antaa ihmisille mahdollisuuden lukea tuotantoeläinten arjesta näkökulmasta, mistä ei tähän mennessä  vielä koskaan Suomessa yhtä kattavasti ole kirjoitettu. Eveliina toimi vuoden ajan harjoittelijana 20 eri tuotantotilalla Suomessa ja sai työskennellä kanojen, possujen, lehmien ja lampaiden parissa. Eveliina ikään kuin soluttautui tuottajien arkeen, minkä seurauksena hän pääsi näkemään kuinka eläimiä kohdellaan, silloin kun toimittajia ei ole paikalla. Eveliina korostaa heti kirjansa johdannossa: "tämän kirjan näkemykset ja havainnot ovat minun. Jos joku muu olisi seisonut saappaissani, hän olisi varmasti nähnyt ja kokenut asiat toisin". Kirjailija kuitenkin lisää uskaltavansa väittää, ettei ole liioitellut.

Lundqvistin kirja paneutuu yksityiskohtaisesti tuotantoeläinten oloihin ja tekstistä huomaa, että kirjoittaja on perehtynyt aiheeseensa hyvin. Eveliina on maatalous- ja metsätieteiden maisteri ja teki gradunsa kanojen mahdollisuuksista toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään tehotuotannossa. Eveliina havainnoi tuotantoeläimiä usein eläinten käyttäytymisestä olemassa olevan tutkimustiedon näkökulmasta. Eveliina sanoo kirjassaan uskovansa, etteivät monet tilalliset tunne tuotanoeläinten tarpeita tai lajityypillistä käyttäytymistä.

Kirja ei anna eläinten oloista auvoista kuvaa kuten arvata voi ja saattaa lukijansa syvällisen yhteiskunnallisen ja eettisen pohdinnan pariin. Mitä se kertoo yhteiskunnastamme, että eläimiä kohdellaan kuin esineitä, jotka eivät tunne kipua, kaipausta tai tylsistymistä? Kirja avaa hyvin myös sitä, miten tuottajat ja mainostajat ovat kyenneet markkinoimaan eläinkunnan tuotteet nerokkaasti. Toisaalta ehkä monet kuluttajat haluavat elää haavemaailmassa, jossa eläimillä on kaikki hyvin. Näin on helpompi pitää kiinni vanhoista kulutustottumuksista eikä miettiä omien valintojensa seurauksia. Sorrun tähän itsekin!

Markkinoijat puhuvat virikekanaloista, vapaan kanan munista ja maitopurkin lehmä pistetään keinuun tonttulakki päässä. Kirja tuo esille toisenlaisen todellisuuden, jossa raskaana olevat emakot ahdetaan kääntymisen estäviin häkkeihin, kymmenet tuhannet kanat isoon halliin vailla päivänvaloa ja lehmät erotetaan vasikoistaan, mikä aiheuttaa nille ahdistusta. Lundqvistin havaintojen mukaan vaikeat olosuhteet saavat eläimet käyttäytymään toisiaan kohtaan aggressivisesti ja esimerkiksi stressaantuneet broilerit nokkivat toisiaan. Kanalassa Eveliinan tärkeimpiä tehtäviä oli pyyhkiä veriläikät kananmunista, ennen kuin ne pakattiin myytäväksi.

Vaikka kirja on melko rankkaa luettavaa, on Eveliina mielestäni onnistunut kirjoittamaan vaikeasta aiheesta pehmeästi ja eläinten kärsimyksillä liiaksi mässäilemättä. Itse uppouduin Eveliinan kirjaan niin syvälle, että luin sen läpi parissa päivässä. Harvoin kohdalleni sattuu kirjoja, jotka tempaisevat näin vahvasti mukaansa. 

Eveliinan kirja on tietysti vain yksi perspektiivi tehomaataloudesta, mutta mielestäni on tärkeää, että kuluttajat saavat eläinten kohtelusta toisenkin näkökulman mainostajien luomien mielikuvien rinnalle. Myös taloustieteessä ajatellaan, että informaatio on tärkeää tehokkaan markkinaratkaisun syntymisen kannalta. Mikäli kaupan toisella osapuolella (tässä tapauksessa tuottajilla) on enemmän markkinaratkaisun kannalta oleellista tietoa, vaihdanta häiriintyy, eikä kuluttaja voi tehdä ostovalintaansa omaa psyykkistä hyötyään maksimoiden. Olisin halunnut kirjoittaa taloustieteen epäsymmetrisen informaation ongelmasta tämän aiheen yhteydessä enemmänkin, mutta huomasin, etten ole siihen motivoitunut. Sanoin aiheesta jo sanottavani pari vuotta sitten Etelä-Suomen Sanomissa, johon kirjoitin mielipidekirjoituksen otsikolla "Sikavideoiden julkaisu voidaan perustella taloustieteellisesti". Blogipostauksen lopussa on linkki, mistä voit halutessasi käydä artikkelin lukemassa.

Eveliinan kirjan voi ostaa vaikkapa Helsingin Kaivopihan ihanasta Rosebud nimisestä kirjakaupasta 23 euron hintaan. Tässä vielä linkki kirjakaupan nettikauppaan:

Jos et tarvitse kirjaa omaksesi, voi sitä myös kysellä rohkeasti meikäläiseltä lainaksi! Pistetään hyvät kirjat kiertämään.

Sikavideoiden julkaisu voidaan perustella taloudellisesti



3 kommenttia:

  1. Kuluttajat epäsymmetrisen eli tietyn näkökulman informaation varassa. Tietoisten henkilökohtaisten valintojen kannalta tämä asiantila on huono. Tästä samasta asiasta puhuttiin Heurekan Tiedefoorumissa tämän viikon tiistaina. Ihmisten pitäisi saada nykyistä monipuolisempaa tietoa eri asioista. Ruoan osalta on pelissä mukana eläinten olot, työntekijöiden olot, tuotantoketjut, onko geenimuunneltu maissi vaiko alkuvilja parempaa. Miten maktotuotteiden rasvaprosenttia lasketaan, miten maitosokeri pilkotaan. Mitä pitkälle jatkojalostettu ruoka on ravintoarvoltaan. Miten huolehditaan ruoantuotannon hygieniasta. missä on järkevän toiminnan ja ylilyöntien raja? Mikä oikeasti on ekologista ja eettistä? Viime kädessä meistä jokainen tekee omat ratkaisunsa. Minä ainakin haluan riittävästi erilaista tietoa valintojeni pohjaksi. Tieto on lähtökohtaisesti mielestäni melkein aina jossain määrin värittynyttä ja tiettyä arvopohjaa heijastavaa. Ristiriitaisen tiedon välittäminen vain tietystä näkökulmasta, jotta ihmiset eivät ahdistuisi! on kuluttajien aliarvioimista. Kansalaisten älyllisen laiskuuden ruokkiminen ei ole mielestäni myöskään kannatettava yhteiskunnan kehittymisen kannalta. me elämme tiedon maailmassa, vaatikaamme siltä monipuolisuutta, silläkin uhalla, että ristiriitaisuuksia on tarjolla. Tämä blogi innosti minut nyt pohtimaan ihmisten tietotarvetta vähän laajemminkin. Tiedon epäsymmetria on erittäin tärkeä kysymys kaikenlaiselle päätöksenteolle!

    VastaaPoista
  2. "Kansalaisten älyllisen laiskuuden ruokkiminen ei ole mielestäni myöskään kannatettava yhteiskunnan kehittymisen kannalta. me elämme tiedon maailmassa, vaatikaamme siltä monipuolisuutta, silläkin uhalla, että ristiriitaisuuksia on tarjolla."
    Olen samaa mieltä. Minusta talous toimii kuin demokratia, yksilöillä on valtaa, mutta jokaisella on valtaa melko vähän. Toisaalta valta lisää vastuuta ja markkinatalous voi mielestäni toimia kestävästi vain siten, että kuluttajat ottavat ostopäätöksissään huomioon myös ympäristötekijät ja eettiseti seikat. Valtion tulisi kuitenkin tukea tätä tuottamalla informaatiopalveluja kansalaisten ostopäätösten tueksi. Kuten blogillani aiemmin jo olen ehdottanut, tuotteet tarvitisisvat kaloritaulukoiden viereen ns. ympäristöjalanjälkeä kuvaavan taulukon! Tätä taulukkoa tulisi hallinnoida jokin riippumaton taho, esim EU.
    Myös lihantuotantoa tulisi valvoa jonkin riippumattoman tahon toimesta, joka tuottaisi eläinten oloista julkista ja helposti saatavilla olevaa tietoa.

    VastaaPoista
  3. Onneksi markkinoille on kuitenkin tullut jo pienmaatalousyrityksiä, jotka ovat haistaneet eläinten hyvinvoinnin parantamisessa markkinaraon. Kuorttisen luomukanalassa kanoilla on seuraavanlaiset fasiliteetit:

    "Kaikissa kanaloissamme on ikkunat, joten kanat saavat auringonvaloa ympäri vuoden. Lisäksi kanalassa on iso pehkualue, jossa kanat voivat kuopsuttaa ja kylpeä mielensä mukaan. Kesäisin kanat pääsevät nauttimaan ulkoilmasta. Kanat nukkuvat puuorsilla, ja niillä on pesät, minne ne munivat. Munat vierivät pesän takana olevalle hihnalle, josta ne kerätään käsin kennoihin. Kaikki munat tarkastetaan ihmissilmällä ja käsin koskettamalla. Kanat syövät luomurehua, jonka rahtimylläri tekee automyllyllä paikan päällä."

    "Tuotannon läpinäkyvyydestä yrityksen nettisivuilla sanotaan seuraavaa:
    Luomumunissa tuotantoketju on läpinäkyvä ja luotettava. Viranomaisvalvonta on jokavuotista ja kaikesta, mitä tilalla tehdään on oltava mustaa valkoisella. Näin viranomaiset voivat valvoa, että on toimittu sääntöjen mukaan."

    Upeata huomata miten julkinen keskustelu poikii konkreettisesti uusia toimintatapoja. Kuluttajat voivat osoittaa kannatuksensa eläinten hyvinvoinnin edistämiselle ostamalla näitä eettisempiä elintarvikkeita.

    VastaaPoista