Juliet B Schorin: The Overworked American

Blogin kirjoittaminen on viime viikkoina jäänyt vähille. Syynä tähän lienee kandintyön kirjoittaminen, joka on kuluttanut inspiraatiovarojani. Tänään on kuitenkin sellainen olo, että ideoita ja ajatuksia blogiaiheiksi on mielessä useita ja niitä pitäisi alkaa tänne purkamaan =)

Ajattelin lisätä blogiini oman osion kirjoille, koska tietyillä kirjoilla on ollut keskeinen rooli siinä, miten nyky-yhteiskunnasta ajattelen =) Päätin aloittaa kirjaosion esittelemällä Juliet B Shcorin bestseller teoksen, The Overworked American; The Unexpected Decline of Leisure.

Kirja on merkittävä mielestäni siksi, koska se kykenee avaamaan selkeästi ja  ymmärrettävästi länsimaalaisen talouskulttuurin toimintamekanismeja. Schor on opettanut 17 vuotta Harvardin yliopiston taloustieteen laitoksella, joten hänellä on vahva teoreettinen pohja taloustieteen alalta. Nykyään Schor toimii Bostonin yliopiston sosiologian professorina. Kirja on kirjoitettu sosiologin silmin, mutta lukiessa huomaa myös Schorin taloustieteellisen taustan. The Overworked American on ollut oman ajatteluni kannalta tärkeä ja se on entisestään vahvistanut omia käsityksiäni länsimaalaisen talouskulttuurin heikkouksista. Kirja avaa monia taloustieteeseen kohdistuvia myyttejä selkeästi ja analyyttisesti, ja olen vakuuttunut siitä, että teos on helppolukuinen kenelle tahansa.

Kuten nimestä voi päätellä, kirjan näkökulma on amerikkalaisessa työkulttuurissa ja siinä miten ihmisten keskimääräinen työaika on 1900-luvulla käyttäytynyt. Schorin tekemien tutkimusten mukaan käsitys siitä, että kapitalismi olisi merkittävästi lisännyt ihmisten vapaa-aikaa on väärä! Hän on sitä mieltä, että väite pätee vain hyvin kapealla aikavälillä ja, että esimerkiksi keskiajalla ihmisten keskimääräinen viikottainen työpäivä vastasi nykyistä neljän päivän pituista työviikkoa, kun kotityö on otettu laskelmissa huomioon. Kun mennään taas metsästäjäkeräilijä aikakauteen vähenee ihmisten työaika merkittävästi entisestään.

Schor kyseenalaistaa kirjassaan tutkimukset, jotka väittävät keskimääräisen työajan vähentyneen Yhdysvalloissa 1900-luvulla, kun tarkastelu kohditetaan työtä tekevien ihmisten keskimääräiseen työtuntimäärään. Hänen laskelmiensa mukaan työllisten vuosittainen työaika on itseasiassa kasvanut kuukaudella 60-luvun jälkeen. Schorin tekemien ajankäyttötutkimusten perusteella työttömyyden kasvun lisääntyminen Jenkeissä aiheuttaa vääristymän ihmisten vapaa-ajan määrää koskeviin tutkimuksiin ja peittää alleen epätasaisen tulonjaon rinnalla kulkevan lieveilmiön - nimittäin vapaa-ajan keskittymisen tietyille henkilöille!

Schor on tehnyt tutkimuksensa 90-luvulla, joten aiheesta kiinnostuneena minun täytyi etsiä tietoa asiasta myös muista lähteistä. Löysinkin The Quarterly Journal of Economicks -lehdessä julkaistun artikkelin "Measuring trends in Leisure: The Allocation of Time Over Five Decades", joka on kahden ekonmistin tekemä julkaisu. Mark Aguiar ja Erik Hurst ovat vuonna 2007 tekemissä tutkimuksissaan päätyneet siinä suhteessa samaan tulokseen Schorin kanssa, että työtä tekevien ihmisten vapaa-aika on kasvanut 60-luvun jälkeen korkeintaan 10 %. Toisaalta työtä vailla olevien ihmisten vapaa-aika on kasvanut merkittävästi. Hekin pitävät vapaa-ajan epätasaista jakautumista yhteiskunnallisena ongelmana.

Mitä syitä Schor sitten vapaa-ajan epätasaiselle jakaantumiselle esittää? Yksi keskeinen syy on Amerikkalaisten työmarkkinoiden luontaisetujärjestelmä, joka vääristää markkinoita. Luontaisedut eivät kasva enää tietyn työtuntimäärän jälkeen, jolloin työnantajalle syntyy kannustin teettää lisätyötä alaisilleen sen sijaaan, että palkattaisiin uusia henkilöitä. Tästä seuraa selkeä yhteiskunnallinen hyvinvointiongelma; toisilla on työtä liikaa, kun taas toiset eivät saa työtä edes sen verran, että voisivat elättää itsensä!

Toinen syy työajan epätasaiselle jakautumiselle on Schorin mielestä se, että tuottavuuden kasvu on suunnattu lähes täysin materiaalisen kasvun kerryttämiseen. Työn tuottavuuden kasvu voidaan joko kanavoida siihen, että tehdään yhtä paljon töitä kuin enenn, mutta kulutetaan enemmän, tai että kulutetaan saman verran kuin ennen, mutta tehdään vähemmän työtä. On sanomattakin selvää, että länsimaissa on noudatettu ensin mainittua toimintatapaa! Schorin mielestä talouden tuottavuuden kohdistaminen lisäkulutukseen aiheuttaa oravanpyörän, josta on vaikea hypätä pois. Tämä johtuu siitä,  että ihmisten on vaikea vaihtaa kulutustottumuksiaan, kun niihin kerran on otuttu. Toisin sanoen uusista tarpeista todella tulee ajan myötä välttämättömyyksiä ja ihmisten vaatimukset elintasolle kasvavat - ja ne todella kasvavat loputtomasti.

Kolmas syy vapaa-ajan yllättävän hitaalle kasvulle on Schorin mukaan nykypäivän kulttuurirooleissa, joiden mukaan ihminen on tärkeä ja merkityksellinen silloin, kun hän tekee pitkää työviikkoa. Kiireisestä aikataulusta on tullut menestyneen ihmisen keskeisin tunnusmerkki ja tämä koskee Schorin mukaan erityisesti miehiin kohdistuvia odotuksia.

Neljäs yhteiskunnallisen epätasaisen työnjaon syy on Schorin mielestä se, että Amerikassa ammattijärjestöt ovat paljon pienempiä ja vaikutusvallaltaan heikompia kuin Euroopassa. Lisäksi ne ovat laiskasti ajaneet 90-luvun alun jälkeen työaikoja koskevia asioita. Schorin mielestä Yhdysvalloilla olisi paljon opittavaa Euroopasta tässä mielessä. Schor esittää myös muita tärkeitä työmarkkinoita muuttaneita tekijöitä, kuten kansainvälisen kilpailun kasvu sekä naisten yhä vankempi siirtyminen työvoiman piiriin. Työmarkkinoiden tasa-arvoistuminen on ilman muuta yksi nyky-työmarkkinoiden positiivisista puolista, jota ei myöskään sovi unohtaa.

Schorin kirjaa lukiessa mietin paljon, mikähän mahtaa olla tilanne meillä Suomessa. Oma havaintoni on, että työ on jakautumassa entistä epätasaisemmin myös täällä, mitä työttömyystilastot puoltavat. Meillä on ehkä syntymässä kaksi ääripää joukkoa: ne ihmiset ketkä eivät meinaa saada työtä ja toisaalta ne, ketkä painavat pitkää viikkoa ja unelmoivat lisäajasta vaikkapa omien lastensa parissa.

Mielestäni tärkein nyky-yhteiskuntaa koskeva kysymys on se, kuinka taloudellinen tuottavuus voitaisiin hyödyntää niin, ettei järjestelmä saata meitä entistä vakavampiin ongelmiin (ja aikaisempien ongelmien ratkaisemiseksi). Se, että talouden lisätuottavuus kanavoidaan kulutuksen ja tarpeiden ikuiseen kasvuun, ei missään valossa voi olla oikea tie. Toisaalta päitäisi kiinnittää huomiota siihen, että lähtökohdiltaan erilaisille ihmisille löytyisi paikka ja tehtävä yhteiskunnassa. On selvää, etteivät ihmisten preferenssit ole samanlaisia. Toiset tarvitsevat esimerkiksi heikon terveydentilansa takia vapaa-aikaa enemmän kuin toiset. Olisi tärkeää pystyä hyödyntämään myös tällaisten ihmisten potentiaali. Talous ei ole juna, joka etenee ilman, että voimme siihen vaikuttaa. Meidän tulee uskaltaa katsoa talousjärjestelmäämme uusin silmin, jotta ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin paraneminen voidaan taata. Schorin kirja The Overworked American luo tällaiselle uudenlaiselle ajattelulle mitä parhaimman pohjan.

Mukavaa viikonloppua! Toivottavasti ihmisillä on aikaa nauttia tästä upeasta säästä ulkona ilman aikapaineita ;) Jos jotakuta kyseinen kirja kiinnostaa, voi sen mielihyvin saada minulta lainaksi.

Epätasa-arvon ja erilaisuuden välille ei pidä piirtää yhtäläisyysmerkkejä

Ajattelin näin naistenpäivän kunniaksi kirjoittaa omista ajatuksistani sukupuolesta ja naisena olemisesta. Tasa-arvosta, seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ja sukupuolirooleista on viime vuosina käyty vilkasta keskustelua, mikä on erittäin hyvä asia. Mielestäni sukupuolikeskustelu on niin tieteessä, kuin mediassa pyörinyt kuitenkin liiaksi sukupuoliroolien negatiivisten puolten ympärillä ja haluaisin tästä syystä kirjoittaa asiasta hieman eri näkökulmasta :)

Itse olen ihmisenä omasta mielestäni aika (perinteisen) naisellinen henkilö siinä mielessä, että tykkään hömppäkirjallisuudesta ja esimerkiksi sellaisista televisiosarjoista, jotka on suunnattu naisille. Olen myös siinä mielessä konservatiivinen, että tulen aina todella iloiseksi, jos joku mies vaikka avaa minulle oven, tai poikaystäväni tarjoituu kantamaan kauppakassit puolestani. Olen huomannut, että pidän myös tosi paljon "tyttöjenilloista" kavereitteni kanssa, jolloin on luontevampaa puhua "naisten juttuja";)  Olen pistänyt merkille, että myös miespuoliset ystäväni tykkäävät joskus tavata ihan vain poikaporukalla vaikkapa jalkapallon ja oluen merkeissä. Luulen, että naisellisten juttujen tekemisen ilo kumpuaa omalla kohdallani siitä, että koen silloin ylläpitäväni omaa identitettiäni, jonka yksi suuri osa on juuri naiseus!

Sukupuolikeskustelun ja antropologian opintojen mylleryksessä, olen saanut pohtia ja kyseenalaistaa naisena olemisen roolia. Antropologian kurssilla tuotiin vahvasti esiin näkökulma sukupuolesta diskurssina, joka on kulttuurin tuote, eikä synnyinäinen asia. Välillä jopa mietin tehdessäni naisellisia asioita,tai iloitessani miesten "miehekkäistä" teoista, että ajattelenko nyt "oikein"? Olenko konservatiivinen tai jopa ahdsmielinen? Pohdinnoissani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että omasta mielestäni on ainakin täysin ok samaistua naiseuden rooliin, vaikka se olisikin osaksi kulttuurinen. Eihän erilaisuuteen välttämättä tarvitse liittyä - eikä saa liittyä - toisten syrjintää tai vähättelyä.

Mielestäni on esimerkiksi täysin ok, että jotkut miehet haluavat tehdä naisellisia juttuja tai naiset haluavat tehdä miehekkäitä asioita. On myös totta, että biologisesti on olemassa myös ihmisiä (hermafrodiitit), jotka eivät sukupuolten kahtiajakoon biologisesti taivu. Kuitenkaan kategorioita ei voi mielestäni kaataa poikkeusten takia, koska silloin voitaisiin yhtä hyvin hävittää kaikki luokitukset, joilla on oma tehtävänsä esimerkiksi ihmisten välisessä kommunikaatiossa.

Täysin hyväksyttävää on mielestäni myös se, jos kaksi samaa sukupuolta olevaa tahtovat olla yhdessä. Näistä syistä johtuen omasta mielestäni sukupuolesta ja seksuaalisuudesta keskusteltaessa tulisi painottaa ennemminkin erilaisuuden toleranssia, kuin sukupuoliroolien kulttuurista ulottuvuutta.  Kaikki ihmiset ovat jossain asiassa tavallisesta poikkeavia. Itselläni on esimerkiksi "puhevika" ja olen vasenkätinen! Erilaisuutta on hyvin erilaista ja vaikka se monissa tilanteissa nähdään negatiivisena asiana, voi erilaisuuden nähdä myös rikkautena. Kun on erilainen voi osoittaa ympäristölleen, että asia voi olla toisinkin ja rikastuttaa muiden ihmisten maailmankuvaa. Erilaisuuden ja epätasa-arvon välille ei siis mielestäni tulisi vetää yhtäläisyysmerkkejä.

Itse uskon siihen, että sukupuoli on osittain biologinen asia paristakin syystä. Yksi näistä syistä on havaintoni eläinmaailmasta. Olen esimerkiksi huomannut, että rottatyttöjen ja -urosten käyttäytymisen välillä on selviä eroja. Kuitenkin uskon myös siihen, että kulttuuri tuo oman lisänsä näihin osittain biologisiin rooleihin. Olen myös vakuuttunut siitä (mitä sosiologiassa ainakin paljon on tutkittu), että ihmisellä on vahva tarve sosiaalisen luonteensa takia kuulua ryhmään ja omaksua erilaisia rooleja. Nykypäivänä monet perinteiset roolit ovat kuitenkin hapertumassa! Uskontoon liittyvät roolit ovat heikentyneet ja kansalliset identiteetit ovat murtumassa. Sukupuoliroolit on myös kyseenalaistettu ja ne on usein alettu nähdä huonossa valossa (muistutan kohusta joka syntyi, kun Jenni kertoi silittävänsä Saulin paidat). Perinteiseten roolien heikentyessä on aiheellista kysyä mitä rooleja sitten jää jäljelle?

Ihmisen tarve ylläpitää rooleja ja rakentaa niitä on viime vuosikymmeninä siirtynyt kulutusrooleihin. Ostamalla tuotteita ihminen rakentaa yhteenkuuluvuutta muihin ja muodostaa itsestään mielikuvia muille, missä on myös omat haittapuolensa...

Tällaisia ajatuksia tänään =)

Hyvää naistenpäivää. Jos itse saisin päättää viettäisin kuitenkin mielummin erilaisuuden päivää. Puheviat  ja vasenkätisyys kunniaan!

Linko Pizzabar on parasta Töölössä

Ajattelin tänä keväänä laittaa muutaman postauksen kivoista Helsinkiläisistä ravintoloista, jotka tiedän. Käyn nykyään aika paljon ulkona syömässä ainakin verrattuna siihen, kuinka usein pari vuotta sitten ravintoloissa tuli käytyä. Tämä johtuu varmaan siitä, että olen laiskistunut ruoan laitossa entisestään. =D

Viime kesänä Helsingin Taka-Töölöösen avattiin pieni trendi(hipsteri)pizzeria, joka tuo kipeästi kaivattua vaihtelua alueen baaritarjontaan. Kävin itse ravintolassa ensimmäistä kertaa viime vuoden lopulla ja ihastuin paikkaan heti. Linko edustaa juuri sellaista baarityyppiä, jota Helsinkiin kovasti olen toivonut. Pizzabaari on pieni ja pirteä, mutta yksinkertainen. Baarissa on ollut melkein joka kerralla pienestä koostaan huolimatta dj, joka soittaa musiikkia aina jazzista reggaehen. Pidän Linkossa erityisesti siitä, että se on sopivissa määrin baarin ja ravintolan sekoitus. Linkossa on myös suomalaisten baarien kategoriassa aivan erityisen rento tunnelma. Ravintolan perustajat ovat Hesarin lehtijutun mukaan kolme nuorehkoa miestä ja ulkopuolisesta vaikuttaisi siltä, että kaikki ravintolan työntekijät ovat hyviä kavereita keskenään! Tunnelma Linkossa ei siis voisi olla enemmän kohillaan, joten suosittelen ehdottomasti testaamaan paikan pizzoja, salaatteja, tai käymään vaikka drinksuilla. Osa paikan juomista ovat merkeiltään sellaisia, ettei niihin joka päivä törmää. Esimerkiksi tilaamani olut oli varsin jyty ja Intiassa valmistettu. :)

Seuralaiseni söi serrano-pesto-pizzan, joka oli kuulemma hyvää. Plussaa pizza sai rapeasta pohjastaan ja itse tehdystä pestosta. Hintaa pizzalla oli noin 12 euroa.

Uskaltauduin maistamaan neljän juuston salaattia, joka oli ihan hyvää, muttei vetänyt vertoja halloumi-vadelma-salaatille, jota tarjoillaan lounasaikaan. Hintaa juustosalaatilla oli 14 euroa ja annos sopii hyvin iltatuimaan vaikka viinilasillisen seuraksi.

Tässä vielä parempi kuva juustoannoksesta :P

Linko Pizzabar on pieni mutta kodikas. Mikäli  haluaa saada pöydän, kannattaa paikalle saapua jo alkuillasta.

Linkon osoite on siis Linnankoskenkatu 12 Töölö. Kannattaa käydä nautiskelemassa =)