Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Suomi-kuvasta, suomalaisuudesta ja susista - hyvää Kalevalan päivää Mailiksesta

Tänään on Suomen kansalliseepoksen Kalevalan päivä. Siispä ajatukseni kulkivat aamulaten äärellä suomalaisuuteen ja mitä se itselleni tänä päivänä merkitsee. Lapsena ja nuorena suomalaisuus merkitsi minulle ensisijaisesti vaatimattomuutta, luonnonläheisyyttä, työteliäisyyttä ja turvallisuutta. Viime vuosina käsitykseni kotimaastani ja suomalaisuudesta ovat kuitenkin muuttuneet, eikä tämä johdu taloudellisesta lamasta tai maahanmuuton kasvusta. Omaa suomi-kuvaani on muokannut se, että tullessani vanhemmaksi olen huomannut että suomalaiset käyttäytyvät tiukan paikan tullen monesti samoin kuin  ihmiset muuallakin, vaikka joskus ajattelin, että korkeasti koulutettuna ja vakaana valtiona Suomi olisi aikaansa edellä...

Ei siitä ole kuin vuosi tai pari, kun Suomessa ihmeteltiin Kreikan haluttomuutta taloudellisiin leikkauksiin. Kreikkalaisten lukuisia saavutettuja etuja päiviteltiin ja vastuun ottoa peräänkuulutettiin. Vaikka nykyisessä rahajärjestelmässämme velkaantuminen on valtioille ja kotitalouksille luonnollista, en usko, että velkaantuminen johtuu vain rahajärjestelmästä, vaan myös vastuuttoman kuluttamisen kulttuurista, yltäkylläisyydestä ja ennen kaikkea maailmankaupan vapautumisesta. Velkaantuminen voi liittyä myös demokratiaan, sillä poliitikoilla vaikuttaa olevan insentiivi luvata aina vähän parempaa, kuin mikä olisi pitkällä aikavälillä kestävää. Saavutettuja etuja on vaikea leikata ääniä menettämättä, vaikka se olisi yhteiskunnan etu.

Käsitystäni suomalaisista metsäkansana, joka pukee jalkaansa mielummin kumpparit kuin korkkarit, puhuu paremmin puille kuin naapurille ja juoksee alasti avantoon hyväksyen itsensä osana luontoa on sekin muuttanut muotoaan. Olen ymmärtänyt, että mitä tulee ympäristön hyvinvointiin, Suomessa asioita ei aina osata hoitaa sen fiksummin kuin maailmallakaan. Mekin olemme alttiita houkutuksille, mitkä saavat ihmiset unohtamaan, että luonnosta olemme tulleet ja luontoon myös palaamme, niin kuin Mufasakin tiesi kertoa Leijonakuningas-elokuvassa (hah). Suomalaisuudeksi mieltämäni "aivan erityinen luontosuhde" on kokenut säröjä lähinnä neljän tapahtuman vuoksi. Ensin tuli Perussuomalaisten jytky vuonna 2011, jota seurasi uusi jytky vuonna 2015. Vaikka Persujen vaalivoitto johtui monesta muustakin tekijästä, kuin puolueen tavasta vähätellä ympäristöongelmia, olin silti yllättynyt, että Suomi äänesti sankoin joukoin puoluetta, joka on kaikista puolueista vähiten ilmastoystävällinen. Eivätkö ihmiset ole ymmärtäneet luonnon hätää?

Toinen särö käsitykseeni suomalaisista puhtaan luonnon puolustajina oli tietysti Talvivaara. Talvivaaran katastrofaalinen kaivoshanke on todistus siitä, että Suomessakin on voimakkaita mies- ja naispersoonia, jotka pystyvät ajamaan omaa etuaan yli yhteisen hyvän. Raha näyttää siis ratkaisevan yhä useammin Suomessakin ja tämä johtaa tyhmiin päätöksiin, jotka tulevat kalliiksi myöhemmin. Talvivaarasta jouduttiin maksamaan Suomessa heti, mutta esimerkiksi ilmastonmuutokseen puuttumattomuudesta todellisiksi maksumiehiksi tulevat vasta seuraavat sukupolvet. Silti solidaarinen yhteiskunta ottaisi huomioon myös pidemmän aikavälin kustannukset! Talvivaara elokuvasta kävi kuitenkin ilmi, että ympäristöstandardeja valvovat tahot ovat riippuvaisia yritysten rahoituksesta. Täten fiksumpi yhteiskunta tarvitsisi muutosta instituutioniden rakenteisiin aina rahajärjestelmästä alkaen. Yhteiskunnan toiminta ei saisi olla niin riippuvainen rahasta, jonka luovat yksityiset pankit! Tästä aiheesta tulossa lisää Mailiksessa lähiviikkoina seuraavan kirjaesittelyn puitteissa.

Viimeisin särö Suomi-kuvaani oli suden kannanhoidollinen metsästys, joka toteutettiin alkukeväästä. Prosessin seurauksena Suomessa on nyt 20 prosenttia vähemmän susia kuin viime elokuussa, koska itse kaatolupia myönnettiin 45, poronhoitoalueella tapettiin 10 sutta ja "häirikkösusia" ammuttiin 13, kirjoittaa Yle-uutiset. Suomi rikkoo näin toimiessaan todennäköisesti jo EU:n luontodirektiiviä, jossa susi luokitellaan uhanalaiseksi. Suomi ei ole petoeläimiä vainotessaan erilainen monien muiden huomattavasti köyhempien ja epävakaampien valtioiden kanssa, missä petoeläimet on salametsästetty uhanalaisiksi. Ainoa ero Suomen toiminnassa on siinä, että salametsästys päätettiin kitkeä tekemällä uhanalaisten eläinten metsästys täysin lailliseksi. Onko tämä suomalaisten ongelmanratkaisukyvyn taso tällä hetkellä?

Pitkälti näiden syiden takia suomalainen on omissa ajatuksissani nykyään ennemminkin keskiverto maailmankansalainen, joka tekee samat virheet kuin ihminen muuallakin. Ehkä tämä toiseuden kuvan murtuminen on silti hyvä juttu, jos kyse on laajemmasta mielikuvien muuttumisesta. Jos ihmiset mieltäisivät itsensä yhä enemmän osaksi ihmiskuntaa, eikä kansakuntaansa, globaaleja ongelmia, kuten ilmastonmuutosta, väestönkasvua ja sotia olisi helpompi ratkoa. Tästä huolimatta teemme varmaan vielä paljon virheitä, ennen kuin ihmiskunnan teot osoittavat meidän viisastuneen. 





Tällaista ajatuksen virtaa tänään! 

Hyvää Kalevalan päivää Mailiksesta. :)

Päivitetty 12.4.2016.



lauantai 20. helmikuuta 2016

Kolme suosikkipaitistani vaatekaapin kätköistä



Tämä vaaleanpunainen kukkakapaitis on ollut yksi vakkaripaidoistani jo parin vuoden ajan. Ostin sen Joutsan itsepalvelukirppiksellä 2 eurolla


Tämän todennäköisesti käsin kirjaillun paidan ostin 8 eurolla Mannerheimintien Uffista. Se on ehkä rakkain vaatekappaleeni. Paidassa ei lue merkkiä eikä edes kokoa.


Näissä kuvissa poseeraan leopardiprinttipaidassani, joka on viime kesän löytöjä Fredrikinkadun Uffin vintage-hyllystä ja maksoin siitä noin 15 euroa. Vaatteen kangas tuntuu laadukkaalta ja olen käyttänyt sitä todella paljon. Paita sopii minusta parhaiten valkoisen jakun ja mustien housujen kanssa, mutta käytin sitä kesällä usein myös shortsien kanssa.

Tässä olivat kolme paitistani, joiden ansiosta minulla ei nykyisin ole enää aamuja, joina en tiedä mitä laittaa päälle. =)

Ihanaa viikonlopun jatkoa!

Päivitetty 20.3.2016

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Sunnuntain ruokapoimintoja

Tänään teki mieli laittaa jotain helppoa, mutta samalla terveellistä ja maukasta ruokaa. Viime kesänä gluteenille herkkä sukulaiseni kokkasi pavuista ja iduista tehtyä pastaa (nim. Organic Edamame & Mung Bean Fettuccine), jota myydään ainakin Ruohonjuuri-liikkeissä. Se oli tosi hyvää ja pastasta jäi mukavan kevyt olo.  Oli pakko käydä ostamassa kyseistä superfoodia Ruohonjuuresta meillekin, koska minusta luonnollisesti gluteeniton ja herkullinen pasta on melkein liian hyvää ollakseen totta. Huomasin Ruohiksessa, että näitä papu-, itu- ja hernepitoisia eläinperättömiä pastoja on jo vaikka minkä moisia. On vihreää, vaaleanruskeaa ja mustaa nauhapastaa ja jopa samaan kategoriaan lukeutuvia nuudeleita. Näköjään se aikakausi, jolloin pasta oli epäterveellinen hiilaripommi alkaa jäädä historiaan. Kannattaa kokeilla näitä kotona, jos on valmis maksamaan pastasta hiukan keskivertoa enemmän. Yhdestä pastapussista riittää ehkä noin kolmeen isoon ruoka-annokseen ja se maksoi about 4,9 euroa.


Sekoitin pastan kanssa pestoa sekä pannulla paistettua tomaattia, sipulia ja oliiveja. Tää ruoka oli kyl niin helppoa ja hyvää. Mums . :) Alla vielä kuva pastapussista.


Puolisoni äiti toi jokin aika sitten meille näitä Pirkan uusia vegaanisia jäätelöitä. Tänään herkuttelin niistä loput suoraan purkista ja ne ovat kyllä tositositosi herkullisia. Kaiken lisäksi niissä ei ole edes soijaa. Tykkäsin jätskeissä erityisesti siitä, että mustaherukan ja sitruunan maku tulivat selvästi esiin, kun jotkut jätskit eivät kunnolla edes maistu pääraaka-aineilleen. Nämä eivät kuulu niihin ;)



Tämmöisiä herkkuvinkkejä tänään MaMa:ssa =)  Ihastuttavaa ystävänpäivää toivottavat Mailis ja sen karvaiset kaverit!

ps. Lupasin infota täällä Susiryhmän osallistumisesta ravintolapäivään. Ensi sunnuntaina 21.2 Luonto-Liiton susiryhmän vapaaehtoiset myyvät vegaanipitsaa ja leivonnaisia Helsingin Kalliossa Galleria Kalleriassa (Kaarlenkatu 10). Kaikki tapahtuman tuotot menevät susien hyväksi (esim. kouluvierailuihin missä pyritään muuttamaan ihmisten asenteita sutta kohtaan ja tehdään maksullisia (järjetöntä eikö) oikaisupyyntöjä susien perusteettomista kaatoluvista, sekä tiedotetaan susista Suomessa).  Tätä ei siis kannata missata!



sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Päätös lahdata joka viides Suomessa elävä susi on käsittämätön

Viime kuussa aloitettiin noin 46 suden kannanhoidollinen metsästys, joka tarkoittaa, että viidesosa Suomen susista aiotaan kaataa. Moni ympäristöjärjestö pitää päätöstä perusteettomana ja aika käsittämättömältä se tuntuu minustakin. Siispä kävin eilen Luonto-Liiton susiryhmän kokouksessa kuuntelemassa susiaktivistien ajatuksia sudesta. Kokouksessa oli noin viisitoista osanottajaa, joista valtaosa oli keski-ikäisiä naisia ja moni tuli Helsingin ulkopuolelta. Kaikki olivat järkyttyneitä siitä, että Suomi on päättänyt tappaa näin monta sutta, vaikka kanta on pienempi kuin esimerkiksi saimaannorpan populaatio. Kannanhoidollista suden metsästystä vuonna 2016 voikin pitää eräänlaisena voittona susivihaajille ja salametsästäjille. Vaikka toki ymmärrän ettei susi ole eläimenä ongelmaton, en voi käsittää sitä, että asiaan puututtiin näin järein toimenpitein. Luonnonvaraiset eläimet eivät saisi näköjään aiheuttaa ihmisille mitään negatiivista, ettei niitä lähdettäisi sankoin joukoin poistamaan. Ehkä eläinten aiheuttamat haitat ovat ennemminkin tekosyy päästä metsästämään!

Kuva 1. Pixabay


























Itse en henkilökohtaisesti koskaan ole ollut mukana metsästyksestä, kuten varmaan jo arvasittekin, mutta siitä huolimatta minulla oli pitkään metsästyksestä verrattaen positiivinen kuva. Ajattelin, että metsästäjät kunnioittavat luontoa ja ovat enemmän osa sitä kuin tällainen kaupunkilainen, joka harvoin viettää pitkiä aikoja luonnossa. Kuitenkin lukemani artikkelit susien kaadoista ovat murtaneet paljon tuota suhteellisen myönteistä käsitystäni suomalaisesta metsästyskulttuurista. Susikaatoja tehdään usein noin viidenkymmenen metsästäjän voimin, selviää Tunturisusi -nimisellä internet-sivustolla julkaistavista ajankohtaisista susiuutisista. Pelkäävät eläimet piiritetään lippusiimojen avulla pienelle alueelle, jonne jokin tai jotkin susilauman yksilöistä kaadetaan. Usein metsästys voi kestää tunteja, tai jopa päiviä. Mielestäni tällainen metsästys on aika kaukana kunniallisesta toiminnasta ja on oikeastaan aika naurettavaa. 

Mutta minkä vuoksi susia sitten niin paljon inhotaan, sillä eihän saimaannorppaakaan lähdetä into piukassa ampumaan? Luonto-Liiton susiaktivisti Suvi Kolun mukaan susivihan syyt vaihtelevat ympäri Suomea. Lapissa susista ei pidetä, koska ne kaatavat poroja, kun taas itä-Suomessa susia inhotaan, koska ne tappavat metsästyskoiria.  Myös pelot siitä, että susi voi olla uhka lapsille, on usein susikielteisyyden takana. Mutta onko susi todella tappava raakalainen, joka pistelee pienet lapset poskeensa kuten meinasi käydä Puna Hilkan tarinassa?

Kuva 2. Ake Halttunen.  Kuva 3. Pixabay





















































Wikipedidian artikkelin mukaan Pohjois-Amerikassa on 100 vuoden aikana raportoitu kymmenen ihmisen kuolleen suden hampaisiin, mikä kertoo noin 1 kuolleesta joka kymmenes vuosi. Suomessa ei puolestaan tiedetä suden tappaneen yhtään ihmistä 1800-luvun jälkeen, kerrotaan Luonto-Liiton nettisivuilla. Kuitenkin 1800-luvulla sudesta aiheutuvia kuolemia oli jonkin verran, mikä varmasti selittää ihmisen tuntemaa vihaa sutta kohtaan. Susipelossa tuntuu silti unohtuvan suhteellisuudentaju, ottaen huomioon, että pelkästään liikenteessä kuoli Suomessa vuonna 2013 kokonaista 258 ihmistä. Myös susiaktivisti Rick Lamplugh muistutti blogitekstissään, että yksin metsästysonnettomuuksissa kuoli kuuden vuoden pituisena ajanjaksona Yhdysvalloissa 265 henkilöä.  Lamplugh huomauttaakin aiheellisesti, että tästä huolimatta harva ihminen kampanjoi metsästyksen tai autoilun lopettamisen puolesta.

Onkin käsittämätöntä, että susipelko on päässyt Suomessa niin valloilleen, että päättäjät ja virkamiehet sallivat uhanalaisen eläimen suureen tappo-operaatioon. Luonto-Liiton kokouksessa sain kuulla tekijöistä, jotka ovat voineet olla myötävaikuttamassa tällaisten päätösten syntymistä. Susiryhmän aktiivijäsenet (joista ainakin yksi oli entinen metsästäjä) kertoivat, että osa susien kaatolupia myöntävän Suomen riistakeskuksen virkamiesten palkkarahoista tulee juuri kaatoluvista. Raha kietoutuu suden kohtaloon sitäkin kautta, että luonnonsuojelujärjestöjen mahdollisuudet suojella sutta pienin resurssein ovat rajalliset. Pelkkä valitus myönnetystä kaatoluvasta kustantaa 250 euroa. Usein valitusta ei kuitenkaan ehditä edes käsitellä ennen kuin susi on jo ennätetty kaatamaan. Suden suojeleminen on siis enemmän kuin haastavaa. 

Itse uskon vakaasti siihen, että jos ihmiset näkisivät miten kiehtova eläin susi on, pystyisimme arvostamaan sutta enemmän ja jonain päivänä elää sen kanssa rinnakkain ilman vihan tunnetta. Luonto-Liitto tekee jatkuvasti kouluvierailuja, jossa lapsille kerrotaan sudesta, mikä on erittäin tärkeää työtä. Varsinkin monet pikkupojat tulevat kuulemma silmät vilkkuen kysymään, kuinka heistäkin voisi tulla suden suojelijoita. Niin kauan kun susia Suomessa on, näiden lasten haave voi toteutua.


Kuva 4. Pixabay





























Taas eläinasiaa Mailiksessa. Lähteeni löydät tekstiin lisätyistä linkeistä. :)

ps. Olen mukana auttamassa Luonto-Liiton Susiryhmää ravintolapäivässä, missä kerätään varoja sudensuojelulle Suomessa. Laitan tänne asiasta infoa tulevan kahden viikon aikana. Tarjolla tulee olemaan ainakin vegaanipizzaa ja meikäläisen leipomaa vegaanikakkua. 


Kuuntele huikea Suomessa äänitetty näyte susien ulvonnasta:

Susiääninäyte Kuhmosta

Katso video suden metsästäjistä:

Suden kaato

Lue lisää susista:

Tunturisusi.com