Blogikirjoitukseni voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Ensimmäisesessä käsittelen liittyviä kysymyksiä. Näkökulma on siinä, miten koen niiden vaikuttavan yksilön arjessa. Tavoitteeni on kirjoittaa niin ymmärrettävästi, että kuka tahansa voi blogiani lukea ja ottaa aiheisiin kantaa. Toisessa blogin osassa käsittelen taas , jotka kuitenkin tuovat iloa elämääni ja ovat sen vuoksi jakamisen arvoisia. Tervetuloa Mailiksen maailmaan!

torstai 14. huhtikuuta 2016

Turkistrendi mietityttää

Viime vuosina ovat Helsingin katukuvassa yleistyneet erilaiset turkisasusteet erityisesti nuorten naisten keskuudessa. Vaikka en haluaisi näyttää turkiksia kohtaan kokemaani puistatusta avoimesti, niin jos joku tulee lähelleni turkiksen tai sen näköisen kanssa, on minun aina tuijotettava vähintään sen verran, että osaan päättää onko kyseessä oikea turkki vaiko tekokuitu. Vaikka turkis sisältää ihan samanlaisia eettisiä ongelmia kuin vaikka lihan- tai maidon syöminen, on turkiksista tullut eräänlainen epäeettisen kuluttamisen symboli. Luettuani Helsingin Sanomissa 28.3 julkaistun artikkelin suomalaiselta kettutarhalta, jäin pohtimaan turkiskysymystä ja sitä miksi se on kaikesta eläimiin kohdistetusta hyväksikäytöstä se vastemielisin. Onko tämä perusteltu reaktio vaiko seuraus onnistuneesta kampanjoinnista turkiksia vastaan?

Osittain turkiksiin kohdistettu kritiikki johtuu varmasti siitä,  että turkki on niin silmiinpistävä esimerkiksi nahkakenkiin verrattuna, mikä ei tietenkään ole analyyttinen peruste tuomita juuri turkiksia. Nahka voidaan kuitenkin nähdä siinä mielessä turkista eettisempänä, että se on usein tuotettu elintarviketeollisuuden sivutuotteena (ei silti missään nimessä aina), kun taas turkis on yleensä pääasiallinen syy turkiseläinten hyväksikäyttöön. Turkisten kohdalla ei myöskään voi olla kyse siitä, etteikö kuluttaja olisi tiennyt, että turkki on peräisin eläimestä. Joskus tekonahka on niin samankaltaista aidon nahkan kanssa, ettei niitä tunnista toisistaan edes koskettamalla. Itse olen kuitenkin aina pystynyt erottamaan tekoturkin aidosta ilman tuotelappujen lukemista. Kolmannekseen turkikset ovat myös erittäin kalliita ja siksi niitä tyypillisesti kuluttavat ylemmät tuloluokat, jolla ilmiselvästi olisi varaa valita mitä kuluttaa.



Olen miettinyt, ovatko turkikset yleistyneet katukuvassa siksi, että kuluttajat suosivat tällä hetkellä luonnollisia raaka-aineita ja turkis mielletään sellaiseksi. Kyllähän metsästäjäkeräilijätkin muinaisessa Suomessa lämmittivät itseään turkeilla, mietin itsekseni. Tässä argumentissa on kuitenkin se ongelma, että maailma on nykyään hyvin erilainen turkistuotannon(kin) näkökulmasta, kuin entisaikaan. Turkiseläimet eivät ole yleensä saaneet elää vapaudessa, vaan erittäin kyseenalaisissa oloissa ihmisen hyödykkeenä. Vapaudessa eläneestä eläimestä tehdyn turkistuotteen voisin itse periaatteessa ostaa, jos kyseessä olisi runsaslukuinen laji, kuten vaikka citykani. Näin tuotetut turkit ovat kuitenkin eittämättä poikkeus.

Turkisten eduksi suhteessa liha- ja maitotuotteisiin voisi lukea sen, että päivittäisillä kulutusvalinnoilla on kaikista suurin vaikutus oman kulutuksen eettisyyteen. Jos syö lihaa ja käyttää maitotuotteita päivittäin vs. ostaa kerran vuodessa turkiksen, on jälkimmäinen eittämättä parempi vaihtoehto eettisestä näkökulmasta. Tästä huolimatta turkiksen osto saisi osakseen varmasti huomattavasti enemmän paheksuntaa, kuin lihan ja maidon kulutus. Turkiksia vastaan on tässä yhteydessä sen sijaan argumentti, että turkis on paljon helpompi jättää ostamatta kuin ryhtyä täysipäiväiseksi vegaaniksi.

Täten olen tullut turkismietinnöissäni lopputulokseen, ettei turkiksia kohtaan koettu paheksunta ole pelkästään tekopyhyyttä ja mielikuviin perustuvaa. Itse ostettu turkis viestii siitä, ettei kuluttaja ole valmis jättämään eettisistä syistä ostamatta edes turkista. Kuitenkin turkiksia kritisoidessa olisi hyvä tiedostaa ne monet eläinperäisiin tuotteisiin liittyvät ongelmat joita itse kuluttaa (siis jos sellaisia kuluttaa). Tehokkainta eläinoikeusvaikuttamista on aina omien kulutusvalintojen muokkaaminen eettisemmiksi. Menen tässä myös itseeni!

Oscar Wilde turkiksessaan...tai siis jonkun muun turkiksessa.

Tällaisia ajatuksia tästä arasta aiheesta Mailiksessa! 

Lähteet:

Animalia; nahka

Vegaaniliitto

Kuvat:

Pixabay

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

"Kevätmuotia rinnassa"

Vihreä takki: Vila (saatu kierrätettynä kaverilta).

Valkoinen jakku: Jukka Rintala (20 €). Kampin Kirpputori.

Neuletakki: Tamme Talu (4 €). Iso-Robertinkadun Uff.

Farkkutakki: Replica (12 €), Mannerheimintien Uff.

Toppaliivi: KappAhl (4 €), Hakaniemen UFF.

Neuletakki: Max&Co (äidin vanha).


Kevät on jo täällä!

Mukavaa sunnuntain jatkoa <3

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Aasian antimet osa 2. Pähkinäsalaatti thaimaalaiseen tyyliin


Minulla on ilo esitellä yksi parhaista salaateista, joita elämässäni olen maistanut. Auntie Moonin kokkikoulussa opimme tekemään kuvissa näkyvän tulisen ja hyper-terveellisen cashewpähkinäsalaatin. Alkuperäiseen reseptiin tulee FishSaucea, mutta koska pyrin kokkaamaan eläinperättömästi, se on jätetty tästä reseptistä pois. 


Ainekset

1/2 kurkku
1/2 kpl keltainen paprika
1/2 kpl punainen paprika
2 kpl porkkanaa
haluamasi määrä kiinankaalia ja makeaa sipulia
1 dl cashew pähkinöitä
Salaatin päälle voi lisätä myös vähän tuoretta korianteria (itse en laittanut)

Kastike

1-2 kpl chiliä
1-2 kpl valkosipulinkynttä
1 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl ruokosokeria
1 rkl soijakastiketta



Ohje

Pilko salaatin vihannekset pieniksi paloiksi. Jos haluat salaatin näyttävän aasialaistyyliseltä, porkkana kannattaa raastaa ja kurkku, sekä paprika leikata pitkittäin. Itse käytin aasialaista raastinta, mutta tämä ei ole mikään must. Kokkikouluopettajamme "Auntie Moon" lahjoitti meille raastimen ja sen tyyppisen voi ostaa itselleen esimerkiksi täältä.

Kun olet pilkkonut vihannekset, kaada ne kulhoon missä salaatti on helppo sekoittaa. Tämän jälkeen ruskista cashewpähkinöitä pannulla, kunnes ne ovat saaneet mukavasti väriä. Lisää pähkinät salaattiin.

Seuraavaksi voit valmistaa kastikkeen. Pilko chili ja valkosipuli pienen pieniksi paloiksi terävällä veitsellä. Kaada ne sitten morteliin ja lisää sokeri, soija sekä etikka. Kauli kastikkeessa olevat pienet palaset mössöksi. Tarkista maku ja sekoita kastike salaatin kanssa.

Vola! Maukas ja terveellinen salaatti on valmis nautittavaksi.



Rentoa ja mukavaa sunnuntaita toivottaa teille Sauli-poika. Apukokin mielestä sunnuntaisin pitää pötkötellä  ja herkutella niin kuin kaikkina muinakin viikon päivinä ;)