Etlan tutkijat Annu Kotiranta ja Antti-Jussi Tahvanainen sanoivat Helsingin Sanomien vieraskynässä 1.9, että "kaupallistuminen on tieteen edun mukaista." He perustelevat näkökantansa sillä, että kaupallisuuden on nähty parantavan myös tieteen laatua. Kotiranta ja Tahvanainen eivät kuitenkaan mainitse missä tieteen laadun ja kaupallisuuden positiivinen kytkös on havaittu. Täten heidän väitteensä tieteen laadun paranemisesta kaupallisuuden seurauksena jää pelkäksi "korulauseeksi."
Kotirannan ja Tahvanaisen vieraskynän olisi voinut jättää omaan arvoonsa harvinaisen surkeana tutkijoiden ulostulona mediassa, jos se ei kertoisi samalla laajemmasta asennemuutoksesta. Hallituksen yliopistoihin kohdistamat leikkaukset, pääministeri Sipilän letkautukset kaikenmaailman dosenteista, sekä useat kannanotot tieteen kaupallistamisen puolesta todistavat, että tieteen riippumattomuuden vaalimista nähdä enää tärkeänä. Tämä huolestuttaa minua.
Mielestäni tieteen ydintehtävä on tuottaa sekä uutta että luotettavaa tietoa yhteiskunnalle, ja luotettavuuteen sisältyy oleellisesti myös tieteen riippumattomuus. Kaupallisesti tuotettu tieto voi olla uutta ja merkittävää, muttei koskaan riippumatonta. Vaikka kaupallisin tarkoitusperin tehty tutkimus voi ulkopuolisesta vaikuttaa täysin tieteellisin kriteerein tehdyltä, ei tieteen kuluttaja voi ikinä täysin tietää, mitä tutkimus esimerkiksi jättää kertomatta. Vaikka tämä koskee kaikkea tutkimusta, on selvää, että kaupallisten toimijoiden intressit ovat erilaiset kuin yhteiskunnan. Siksi kaupallisesti kerättyyn tietoon tulee aina suhtautua erityisellä varauksella. Kaupallisten toimijoiden motiivit tiedon tuottamisessa ovat kaupallisia, kun taas yhteiskunnan motiivi rahoittaa tutkimusta on usko laadukkaan tiedon tärkeään rooliin yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja kehittämisessä.
Väite siitä, että kaupallistuminen olisi tieteen edun mukaista sisältää väistämättä oletuksen, että kaikki tärkeä tieto olisi aina myös kaupallisesti arvokasta. Ei tarvitse olla professori jotta voisi ymmärtää, ettei näin suinkaan aina ole. On paljon yhteiskunnallisesti merkittäviä tutkimusaiheita, jotka eivät kiinnosta kaupallisia rahoittajia. Joskus tieteellinen tieto saattaa myös olla kaupallisten intressien kanssa ristiriidassa. Hyviä esimerkkejä tällaisista tutkimusaiheista ovat esimerkiksi kehitysmaihin ja köyhyyteen liittyvät tutkimukset. Myös ympäristön hyvinvointia koskeva tutkimus ei välttämättä kiinnosta liikemaailman toimijoita. Entä onko talousjärjestelmäämme kriittisesti suhtautuva tutkimus sitten asia, joka voittoa tavoittelevia yrityksiä voisi kiinnostaa? Epäilen vahvasti, vaikka tämä on mielestäni yksi tärkeimpiä tutkimusaiheita tässä ajassa.
Kotiranta ja Tahvanainen hämmästelevät artikkelissaan sitä, että tutkijat eivät käytä nykyistä enempää aikaa tuottamansa tiedon kaupallistamiseen. He ehdottavat ratkaisuksi esimerkiksi hallinnollisten työtehtävien karsimista ja muutaman kiky-minuutin lisäämistä työpäivään. Mielestäni tutkijoiden hallinnollisten työtehtävien karsinta on järkevää, mutta siitä vapautuva aika pitäisi käyttää kaupallisesti merkityksettömän tiedon keruuseen! Tämä muistuttaisi tutkijoita siitä, ettei heidän tehtävänsä ole rikastuttaa valtiota rahallisesti vaan tiedollisesti.
Loppuun minun on välttämätöntä todeta, että Etla:n uskottavuus karisi jutun seurauksena silmissäni merkittävästi. Kirjoitus todistaa jo itsessään sen, miten elinkeinoelämän tavoitteet eivät palvele laadukkaan tiedon tuottamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti